Fixing the hole

Aurinkoinen päivä

2010-02-15T11:03:00.006+02:00

Bonuksena kuva Kontiomäen asemaravintolasta. Siksi, että sen vain täytyi tulla poladroidatuksi. :)

Palapelin kokoamista

2010-01-06T10:02:00.009+02:00

Keittiö on nyt laattoja vaille valmis, mutta valmiin keittiön sijaan näytän kuvia keittiöstä keskeneräisenä. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olohuoneessamme näytti tältä:Sekä entisen että tulevan keittiön kalusteen olivat keskellä olohuoneen lattiaa, ja aamukahvit keittääkseen oli harrastettava vähän ihmisagilityä. Huone oli silkkaa sekasortoa kymmenen päivän ajan, jolloin itse vietimme joulua toisaalla. Tänä aikana olohuoneen patteri oli halunnut muistuttaa olemassaolostaan vuotamalla vettä parketille. Irvistävät saumat huomasimme vasta tämän vuoden puolella. :( Huoltomies kävi katsomassa patteria eilen ja totesi ilmausventtiilin olleen löysällä. Patterissa itsessään ei siis ole mitään vikaa, se oli vain huomionkipeä. Tarkoittaa sitä, että remontointiin jo hieman leipiintyneenä luultavasti vain annamme lattian olla, vaikka varastosta löytyisi vielä korkkaamaton paketti parkettia. Jos patteri olisi ollut rikki, lattian korjaus olisi mennyt taloyhtiön piikkiin.Ennen joululomaa saimme keittiön maalattua. Seinissä oli jälleen pakkeloimista ja hiomista ihan mukavasti kahdelle ihmiselle, mutta itse maalaaminen sujui melko sukkelaan. Yllä olevasta kuvasta poiketen keittiön lattia ei ole kovera, mutta ulkona oli oikeasti sinistä. Poistoilma-aukon valurautainen ritilä odottaa maalausvuoroaan lieden päällä. Hyväkuntoinen liesi on muuten haettavissa meidän vintiltämme, jos halukas noutaja löytyy.Loman jälkeen pääsimme tositoimiin ja kasasimme keittiön J:n isän uskomattoman työpanoksen vauhdittamana kahdessa päivässä. Yllä kuvassa myös sähkömies, joka kyykkii uunin kolossa. Ensimmäisenä päivänä asennettiin lattia ja suurin osa vasemmanpuoleisen seinän kalusteista, toisena päivänä oli sähkötöiden ja muiden kalusteiden vuoro. Keittiössä oli alun perin neljä pistorasiaa, joista kaksi oli liesituulettimelle ja tiskikoneelle, ja kaksi saavuttamattomissa ikkunan vieressä. Ikkunan pistorasioista olimme virittäneet jatkojohdot jääkaapille, mikrolle, kahvinkeittimelle, leivänpaahtimelle ja muille vempaimille. Nyt saimme kaikille kodinkoneille omansa. Sähkömies oli mukava ja ymmärsi miksi metallinen kouru ikkunaseinällä olisi ollut ruma, ja laittoi johdot nätisti seinän pintaa ja listan päällystä pitkin. Rautakaupoissa ei vain enää myydä ruuvillisia johdon kiinnikkeitä (jotka sopisivat kiviseinille), joten niitä on vielä metsästettävä muutama.Kasattuna keittiö oli tämän näköinen. Kuten kerroin, laatat puuttuvat vielä, mutta sokkelit laitoimme paikoilleen kuvan ottoa seuranneena päivänä. Laitan kuvia valmii(mma)sta keittiöstä seuraavassa postauksessa.P.S. Pahoittelen joidenkin kuvien omituista mutkaisuutta. Ne on kasattu useammasta otoksesta, keittiö ei oikeasti ole noin vinksin vonksin.

Palapelin osat

2009-12-18T14:39:00.006+02:00

Palasin juuri takaisin tietokoneelle keittiötä kantamasta. En toki roudannut sitä aivan yksin, vaan auttelin reippaita kuljetusmiehiä. Mutta nyt se on täällä. Paketissa olohuoneessa lukuun ottamatta astianpesukonetta, joka nököttää keskellä eteisen lattiaa. Toissapäivänä kannoimme olohuoneeseen myös kaikki vanhan keittiön tavarat, ja olkkari muuttui J:n mielestä heti "kodikkaaksi". :D Siellä on nyt sikin sokin olohuoneen, vanhan ja uuden keittiön tavaroita, joiden seassa hädin tuskin mahtuu liikkumaan. Turvallista poikamiesboksifiilistä, siis.

Keskiviikkona myös pakkeloimme keittiön seinät, joita eilen hioimme hiki päässä yli kolme tuntia. Hengityssuojaimista huolimatta olen tänään niistänyt pölyä koko päivän. Tänään hiomme toiseen kertaan paikatut kohdat, ja yritämme parhaamme mukaan siivota keittiön sellaiselle mallille, että pääsisimme huomenna ja sunnuntaina maalauspuuhiin ja viikonlopun jälkeen jo kotiseudulle joulun viettoon.

Reality check

2009-12-14T22:54:00.003+02:00

Perjantaina meille tulee keittiö. Asunnossa on toki blogihiljaisuuden aikana tapahtunut paljon muutakin, mutta uutisten kanssa täytyy priorisoida. :) Taloutemme toinen osapuoli on jälleen työmatkalla, mutta olen hänen poissaollessaan pistänyt ranttaliksi ja vähän ilmaissut itseäni tämänhetkisessä keittiössä. Nyt siellä näyttää tältä. Tai itse asiassa ei ihan, koska kuva on otettu eilen. Seinissä on nyt vähän enemmän kuoppia ja vähemmän laattoja. Tiskipöydän alla olevaa kaappia lukuun ottamatta olen saanut kaikki kaapit kannettua vintille varastoon.

Tuleva keittiö on muun asuntomme tavoin Ikeasta, koska halusimme saada mahdollisimman edullisesti mahdollisimman siistiä. Meillä ei ole ollut tarvetta saada keittiöstä itsemme näköistä tai persoonallista, sillä on epätodennäköistä, että asumme täällä kovin montaa vuotta. Jos ja kun muutamme, laitamme tämän kotimme vuokralle eikä keittiö saa ainakaan häiritä ketään. Ei myöskään ole mielekästä satsata suuria summia jo alun perinkin väliaikaiseksi tiedetyn asunnon remontointiin, etenkään opiskelijan ja akateemisen työläisen tuloilla.

Keittiöön tulee valkoiset ovet, tummanharmaat laminaattitasot ja harmaata mosaiikkilaattaa kaappien välitilaan. Kalusteet ja kodinkoneet saapuvat tällä viikolla, mutta laatoista ei ole vielä tietoa. Sähkömies aikoi käydä "joulun aikoihin" ja remonttiapu-appi kuun lopussa. Toivon mukaan valmista on siis jo tänä vuonna.

Toivoa sopii myös, että blogikin virkoaa ainakin hetkeksi. Muutamia kivoja asuntoomme löytyneitä juttuja on vielä esittelemättä, ja tuleva remppakin täytyy dokumentoida. :)

It's about time

2009-04-05T16:29:00.006+03:00

Hei taas, pitkästä aikaa. Toisin kuin tauosta voisi päätellä, matkasta on selvitty täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Valokuvien ja tuskin havaittavan rusketuksen lisäksi reissusta tarttui mukaan myös pari sisustusjuttua. Molemmat täysin tarpeettomia, mutta kovin kivoja.

Ensinnäkin, ostin kellon. Meillä on jo seinäkello keittiössä, mutta tämän paikka onkin olohuoneessa. Kello on ostettu Smigglestä, jossa oli muutakin pientä ihanaa.Olohuoneen pöydältä puolestaan paikkansa löysivät ihan itse kerätyt kauniit (ja ilmaiset) tuliaiset.Jäin vielä miettimään, että kiinnostaisiko teitä (jotka eivät ole kavereitamme facebookissa) nähdä kuvia tuolta reissusta, vai onko parempi, jos blogi pitäytyy asumista ja remontointia koskevissa asioissa?

Asunnon aakkoset

2009-02-15T19:24:00.013+02:00

Päätin olla reipas ja rikkoa pitkän blogihiljaisuuden. Remontti on nyt tauolla toistaiseksi, keväämmällä rupeamme laittamaan keittiötä. Luultavasti maalaamme samassa kaaoksessa myös eteisen uudestaan, joten stay tuned. Keittiöremonttia on suunniteltu vielä varsin vähän, sillä kaikki puhti ja tarmo on käytetty lomamatkan suunnitteluun! Lähdemme 25. päivänä kahdeksi viikoksi Australian lämpöön (joka toivottavasti ei enää tuolloin ole uutiskynnyksen ylittävää kuumuutta) katsomaan koaloita ja Canberrassa asuvaa ystäväämme. Fiksuina ihmisinä käytimme keittiörempan budjetin haaveisiin rusketuksesta. :D

Bubble heitti blogiimme haasteen, jonka olin aikeissa toteuttaa saman tien, mutta vierasperäiset kirjaimet lykkäsivät haasteeseen vastaamista ainakin kuukaudella. Ajattelin nyt kylmän viileästi jättää kaikki vaikeat kirjaimet huomiotta ja listata alle kotiimme liittyvät valikoidut aakkoset.

Ave. Olohuoneemme ihana valaisin on herättänyt huokailua ilahduttavan monessa vieraassa, asunnon omistajista puhumattakaan.

Betoniset ikkunalaudat ovat osa vanhan asunnon viehätystä. Myös rappukäytävän betonimosaiikkilattia ansaitsee maininnan.

Carcassonne ja muut lautapelit. Mitä parhainta ajanvietettä. Erityisesti Scrabble nauttii tässä huushollissa vankkumatonta suosiota.

Dromedaarit. Isän tuliaiset Dominikaanisesta tasavallasta vuonna 2002. Tunnearvoltaan mittaamattomat.

Erilliset patjat. Olemme molemmat herkkäunisia eikä edes yhtenäinen petauspatja tule sängyssämme kysymykseenkään. Mieluiten nukkuisimme eri sängyissä (mutta vierekkäin tietenkin :).

Fixing the hole. Asuntomme (ja elämämme) vaiheita muistiin kirjaava blogi. Nimi hienosta biisistä.

Globus. Hauskat pyöreät pöytävalaisimet, jotka vaihtavat sujuvasti paikkaa olohuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin. Gin & tonic virkisti remontin parissa huhkittuina kesäpäivinä.

Huumepöytä. Lempinimi Ikean huippukäytännölliselle Ramvik-sohvapöydälle, jonka laatikoissa siis stash kaikenlaisille aineille. Lasilevyltä on helppo vetää viivat. :D

Industrial-seinä olohuoneessa.

Keraaminen kenkä makuuhuoneen ikkunalaudalla. Asuntomme on kolmannessa kerroksessa Oulun keskustassa. Keskustassa on mahtavaa (ja käytännöllistä) asua.

Levysoitin. Äidiltä viety Pioneerin soitin vuosimallia '74. Mahtava ääni ja tunnelma.

Matkalaukku. Isän vanha, nykyään täynnä lapasia ja pipoja.

Naulakko, jota muokkasimme eteisen remontoinnin yhteydessä. Sympaattinen ja mukava muistuma talon rakennusajankohdasta.

OBH Nordican peilimikro.

Pelti-Heikki, meksikolainen ritarimme. Pasi-basilika.

Rappukäytävä talossamme on viihtyisä. Siellä on sininen silkkihortensia ja karkkia mariskooleissa. :) Se on myös vasta maalattu ja siisti. Asukkailla on ovien edessä kynnysmatot. Rappukäytävä vaikutti merkittävästi ostopäätökseen etsiessämme asuntoa.

Suhonen, Einojuhani. Kotisiilimme.

Tarvikekaappi. Yksi kotimme kuudesta vanhasta komerosta. Pyhitetty kaikelle sälälle. Kaapissa on muun muassa puhelinluetteloja, pyörän pumppu, tarrarulla vaatteiden puhdistamiseen, kuminauhoja, kenkärasvaa, puhelimen latureita, teippiä, mittanauha ja vessan kynnyksen päältä purettuja lattialaatan palasia.

Ullakko. Talossa on suuri ullakko, jossa meillä on pienen yksiön kokoinen häkkivarasto. Kuivaamme pyykin ullakkovarastossa, koska sinne on lyhyempi matka kuin kellarin kuivaushuoneeseen. Kuivaushuoneesta on sitäpaitsi varastettu vaatteita.

Vox-vahvistin. J:n naapuriystävällinen kitaransoittokumppani. Vinyylilevyt ovat tärkeitä minulle.

Äksönfiguurit, japanintuliaisina kavereilta. Nököttävät nyt kirjahyllyssä.
Öljylamppu tuli mukanani entisestä asunnostani. Alun perin se on perheemme kesämökiltä.

P.S. Tämän kuun alussa oli aikaistettu yhtiökokous, jossa puhuimme piharemontista. Asiaan palataan huhtikuussa.

Kynnyskysymyksiä, osa 2

2009-01-06T10:05:00.015+02:00

Hei taas. Meinasin jo muokata kuviani Poladroidilla kuten kaikki muutkin, mutta päätin, että en nyt kyllä sotkeennu moiseen. Onhan noita jo blogit väärällään. Seuraavaksi siis ihan tavallisia valokuvia parketin asentamisesta.

Asuntomme kaikissa huoneissa on tuplalistat (korkeampi valkoinen lista, jonka edessä matalampi rima). Aluksi irroitimme ruskeaksi maalatut rimat, jotka sai pois ilman suurempia kommervenkkejä. Rimat oli numeroitu huolellisesti.

Parketin asentaminen aloitettiin makuuhuoneesta, jonka maalaus saatiin ensimmäisenä valmiiksi. Koska vanha muovimatto oli riittävän tasainen, uusi lattia voitiin asentaa suoraan sen päälle. Muussa tapauksessa väliin olisi laitettu pehmeä asennusmuovi. Muovimatto tai asennusmuovi parketin (tai laminaatin) välissä vaimentaa välipohjan läpi kulkevaa askelääntä. Omakotitaloissa parketin asentaminen suoraan betonilattian päälle olisi muutenkin hölmöä, sillä maaperän kanssa kosketuksissa oleva betoni on huokoisena materiaalina aina kostea.

Lautaparketti asennetaan huoneeseen yleensä valon suuntaisesti, ettei valo paljasta liitoskohtien mahdollisia epätasaisuuksia. Kuvassa näkyy edellä mainittu korkeampi valkoinen lattialista ja parketin laiton kannalta kätevästi väliseinän sisässä (eikä välipohjassa) kuljetetut patterin putket (ei tarvitse värkätä reikiä lattiaan). Väliseinän sisässä olevien putkien kätevyys häviää kuitenkin heti, jos putkien kanssa tulee ongelmia tai ne hajoavat. No, fingers crossed...

Nettijohdon keksimme kuljettaa uuden listan alla parketin ja seinän välissä. Nyt se ei kiemurtele hankalasti eteisen lattialla. Kuvassa näkyy myös taemman listan syvennys, ja miten passelisti sekä parketti että uusi valkoinen rima sopivat siihen. Kannattaa huomata myös johtoa varten rimaan tehty ura. :)

Nettijohto vietiin vielä eteisestä olohuoneeseen kynnyksen läpi. Kynnykset tuottivat meille eniten päänvaivaa etukäteen, mutta niistä ei onneksi aiheutunut ongelmia. Asunnossamme on kauniit alkuperäiset ovet ja kynnykset (tuossa kuvassa ei kyllä kynnys ole edustavimmillaan), jotka halusimme säilyttää. Jos kynnykset olisivat olleet matalammat, lattian pinta olisi parketin asentamisen jälkeen noussut niitä korkeammalle, mikä olisi johtanut kynnysten poistamiseen ja luultavasti myös ovien alareunojen höyläämiseen. Kynnykset olisivat olleet hankalat poistaa, sillä vielä 1950-luvulla oven karmit ja kynnykset rakennettiin yhtenäiseksi kehäksi. Tarkoittaa siis sitä, että jos kynnys olisi sahattu irti karmeista, karmeja olisi pitänyt tukea muulla tavalla. Lisäksi karmien ja lattian väliin olisi jäänyt kolo, joka olisi pitänyt paikata hyvin ja huomaamattomasti.

Kynnyksen ja parketin väliin jäävä rako peitettiin vanhasta ruskeasta (kynnyksen värisestä) rimasta sahatulla pätkällä. Kynnyksen toisella puolella parkettiin ei ole juurikaan tasoeroa, joten rako täytyy peittää jonkinlaisella listalla. Emme ole vielä löytäneet sopivaa, mutta etsinnät jatkuvat.

Makuuhuoneen kanssa yhtä aikaa parketin saivat eteinen ja vaatehuone; olohuone valmistui myöhemmin, kun vihdoin saimme sen maalattua. Eteinen oli huoneista työläin, koska siinä on monenlaisia kolukoita ja mutkia. Nelinurkkaisen olohuoneen lattia saatiin valmiiksi yhden päivän aikana. Viimeisessä kuvassa lattian sävy toistuu parhaiten, tosin se on livenä vielä vaaleampi. Jättäkää ikävä heijastus huomiotta.

Kynnyskysymyksiä, osa 1

2008-12-16T10:55:00.012+02:00

Eli kuinka saimme lattian. En edes muista kuinka monta kertaa olen luvannut ja aikonut kirjoittaa parketin laitosta. Enkä muistele. Nyt lattia on kunnossa muualla paitsi keittiössä, joka antaa odottaa valmistumistaan rahatilanteen kohenemiseen saakka. Tänään sain tietää, että helmikuulle on tiedossa uusi työjuttu, joka lupailee pientä parannusta alle kympin päiväbudjettiin. :)

Asunnossamme oli alun alkaen muovimatto, josta on otettu lähikuvia esimerkiksi eteisen maalaamisen yhteydessä. Matto oli siisti ja hyväkuntoinen eikä kuosikaan ollut rumimmasta päästä. Puulattia kuitenkin sekä nostaa asunnon arvoa että tekee (ainakin omasta mielestämme) siitä viihtyisämmän. Päädyimme koivuparkettiin, sillä se sopii hyvin 1950-luvun asunnon henkeen, ja on suomalainen materiaali. Parketti on laminaattia hintavampi vaihtoehto, mutta laminaattilattia ei olisi kohdallamme tullut kysymykseenkään. Mieluummin olisin säilyttänyt vanhan muovimaton kuin päällystänyt sen toisella muovisella kerroksella.

Väliin pieni tietoisku, jonka voi skipata, jos eri lattiamateriaalien ominaisuudet eivät kiinnosta suunnattomasti. :)

Lautaparketti koostuu kolmesta tai useammasta puukerroksesta. Pintakerros on laadukasta puuta, jonka paksuudestaan riippuen voi yleensä hioa yhteen tai kahteen kertaan. Hiomalla kuluneesta parketista saadaan esille uusi pinta, joka voidaan käsitellä halutulla tavalla. Tämä luonnollisesti pidentää lattian ikää. Alemmat kerrokset parketissa ovat huonompilaatuista puuta.

Mosaiikki- ja sauvaparketit ovat ovat massiivipuuta eli niissä ei ole erillisiä kerroksia. Ne kiinnitetään alustaansa liimaamalla. Ne ovat huomattavasti pitkäikäisempiä kuin lautaparketti, koska niitä voi hioa useampaan kertaan.

Laminaatti on lautaparketin tavoin kerroksellinen materiaali. Laminaatin kerrokset ovat puuaineista massaa. Kerrosten päälle on laminoitu kuva (usein puuta, kiveä, ym. imitoiva). Päällimmäisenä laminaatissa on useita kovia muovikerroksia, jotka tekevät materiaalista erittäin kestävän (esim. punttisalilla lattia voi olla laminaatista eikä se juuri kolhiinnu).

Päädyimme lukkopontilliseen koivuparkettiin, sillä se on helppo asentaa eikä meillä olisi ollut varaa ostaa sauva- tai mosaiikkiparkettia (blogimme toisen osapuolen mukaan mosaiikkiparketti on myös rumaa). Ostimme parketin kerralla koko asuntoon, jotta välttyisimme mahdollisilta väri- ja laatueroilta eri erien välillä. Parkettia ostaessa on hyvä hankkia myös muutama neliö ylimääräistä hukkapaloja varten. Parkettipaketit toimitettiin pihallemme (tietenkin iltapäivällä, jolloin J:n piti rientää töistä kotiin kesken palaverin), josta sitten kannoimme ne sisälle säältä suojaan.

Ensimmäiseksi saimme parketin makuuhuoneeseen, eteiseen ja vaatehuoneeseen elokuun lopussa. Tämän jälkeen jäljelle jääneiden parkettipakettien pino lojui olohuoneessamme kaksi kuukautta olohuoneen maalaukseen asti. Ennen maalaamista kannoimme parketit keittiöön, jossa ne majailivat joulukuun alkuun, jolloin saimme viimein lattian myös olohuoneeseen. Tällä hetkellä jäljelle jääneet parketit nojailevat keittiön seinää vasten. Niistä on tullut jo melko pysyvä osa kotimme sisustusta. :)

Osassa 2 kuvia ja älynväläyksiä.

Cribs

2008-12-14T09:38:00.006+02:00

Juttujen julkaisu on venynyt ja vanunut, koska bloggerista on (ainakin minulla) kadonnut työkalu, jolla voi tasata tekstiä. Esteetikkona ja eritoten pilkunviilaajana en ole kyennyt tasaamattomia tekstejä julkaisemaan. Jotta minun ei tarvitsisi kirjoittaa pitkästi tähänkään, olen kuvannut olohuoneestamme lyhyen videon.

Muoks 14.12.08: Koodillahan se tasaantui. :)

Bloglovin'

2008-11-25T12:21:00.005+02:00

Follow my blog with bloglovin´

Jos et halua käydä kurkkimassa mahdollisia päivityksiä (joita nyt ei ole kamalan tiuhaan tippunut :) täällä blogissa, yllä on yksi vaihtoehto. Edellyttäen siis, että haluat tarinointiamme seurata.

Mies Meksikosta

2008-11-18T20:25:00.007+02:00

Kuukausi sitten meille muutti uusi asukas. Hänen nimensä on Pelti-Heikki ja hän saapui äitini mukana kotipaikkakunnaltani. Heikki on isäni huutokaupasta pelastama ritari, josta äitini ei kuitenkaan ole kummemmin koskaan välittänyt. Minuun uljas kaveri teki jo huutokaupasta kymmenisen vuotta sitten kotiuduttuaan suuren vaikutuksen. Niinpä päätimme antaa hänelle uuden kodin, kun äitini tiedusteli halukkuuttamme moiseen.Heikin takamus kertoo hänen olevan kotoisin Meksikosta. Maahanmuuttajaritari siis.

Ave!

2008-11-13T20:19:00.004+02:00

Sain tänään sähköpostia, että valaisimemme on valmis! Nyt pitäisi kerätä kolehti laskun maksamista varten, jotta kaunokainen saataisiin kotiin. :) Ehtinee parahiksi uudistuneeseen olohuoneeseemme.

kuva

Ensammast i Uleåborg

2008-11-11T23:25:00.011+02:00

Olohuone on nyt maalattu eikä kaikki tietenkään mennyt niin kuin olisi pitänyt. Vähän samanlaista maalisählinkiä kuin eteisen kanssa: kaunis harmaanbeige maali oli lopulta seinässä sininen. Maalasimme päälle valkoisella, koska meillä oli kiire eikä aikaa jäädä jahkailemaan (saati rahaa ostaa uusia maaleja testattaviksi). Yksi seinistä jäi maalitta, kuten oli suunniteltukin. Kuvia ei tähän hätään ole tarjota, sillä intouduin kirjoittamaan nukkumaanmenoajan jo mentyä, joten valaistus on kehnohko. Kuvaan siis myöhemmin.

Sitäpaitsi, asunnossamme on tällä hetkellä kurjaa ja kaoottista. Kurjaa siksi, että parempi puoliskoni ja blogin toinen kirjoittaja lähti marraskuuksi työmatkalle Tukholmaan (siitä siis maalauskiire), ja joudun olemaan kotona yksikseni. Kaoottista sen tähden, että kaikki esittelemäni huonekalut on kannettu olohuoneesta pois keittiöön ja makuuhuoneeseen. Keittiössä, jossa tällä hetkellä istun (nojatuolissa) kirjoittamassa, on myös 11 pakettia parkettia. Huonekalut joutuvatkin olemaan poissa normaaleilta paikoiltaan siihen saakka kunnes parketti joko taianomaisesti asentuu jonain yönä itse olohuoneeseen tai appeni saapuu sitä asentamaan. Suunniteltu ja toivottu asennusaika on joulukuun alussa, kun J. on kotiutunut Ruotsista. Kenties saan joulukuussa aikaiseksi sen joskus kauan sitten luvatun parketinasennuskertomuksenkin. Sitä odotellessa...

Ja joulua odotellessa, tietenkin! Joulu on kyllä vuoden parasta aikaa. Hiplailin viime viikolla Stockmannin joulukoristeita useita kymmeniä minuutteja, kun kimalsivat niin kauniisti. Ja ostin jouluteetä, on mainiota se. Töissä on ollut tarjolla pipareita ja täällä kotona palavat tuoksukynttilät. Vielä kun saisi lunta.

Muoks 12.11.08: Parketin asennuspäiviksi varmistuivat 1. ja 2. joulukuuta.

Ihme kauppa

2008-10-30T13:40:00.000+02:00

Kävin viime viikolla Tiimarissa. Olin jo aiemmin ostanut sieltä mustaksi maalatun paju(tms.) -kranssin, jossa on glitteriä (!!). Olin ripustanut kranssin oveemme ja huomannut, että se näyttää synkältä orjantappurakruunulta, ja halusin tehdä asialle jotain. Viime viikkoisella reissulla ostin hopean värisiä pallokoristeita, joita sitten taivuttelin kranssiin. Siitä tuli aika nätti ja talvisempi.

Ostin myös söpöjä kynttiläkuppeja makuuhuoneen ikkunalaudalle.

"Ootko muistanu kysyä sitä pilvee?"

2008-10-26T14:24:00.015+02:00

Tähän alkuun olisin halunnut laittaa jonkun kivan kuvan olohuoneestamme. Olohuone on nimittäin ollut kalustettuna jo tovin, kun kyllästyimme keittiössä lojuviin Ikean pahvilaatikoihin. Alun perin suunnitelmissa oli maalata ja parketoida ensin. Koska lopulta pääsimme maalauspuuhiin vasta nyt, oli järkevintä koota kalusteet ja roudata ne paikoilleen, vaikka huone olikin vielä keskeneräinen. No, kuvaa ei nyt kuitenkaan ole, sillä kalusteet ovat jälleen hujan hajan keittiössä ja makuuhuoneessa, eikä kuvia tullut räpsittyä silloin, kun olohuone oli paremmassa kuosissa.

Valokuvan puute ei toki estä minua esittelemästä kalusteita. :)
Luonnonvalkoisessa (kuvassa tuo kyllä näyttää enemmän jo beigeltä) sohvassa on irrotettava ja koneessa pestävä päällinen, mikä on mahtavaa, sillä emme aina pitäydy äidin ohjeissa keittiössä syömisen suhteen. Päällistä varten pitäisi vielä ostaa suojaussuihke, joka estäisi sitä tahrautumasta niin, että sitä ei tarvitsisi pestä usein. Sohvapöytä on mustanruskea, ja siinä on päällä lasi ja molemmissa päädyissä vetolaatikot. Pöytä olisi mitä oivallisin huonekalu kokaiinin tai muun nenään imettävän (huumeslangi hallussa) aineen käyttäjälle. Sohva on eteisen puoleisella seinällä (pohjapiirros) ja pöytä sen edessä.Ikkunaseinällä on kaksi luonnonvalkoista nojatuolia, joissa on myös irrotettavat ja pestävät päälliset.Oven puoleiseen päätyyn kiinnitetään maalauksen jälkeen kirjahyllyt, jotka ovat sohvapöydän kanssa samanväriset. Haikailin ensin kiinnikkeettömien hyllyjen perään, mutta jo ilman erillisiä laskutoimituksia kävi selväksi, etteivät ne olisi kestäneet kirjahyllyinä. Huoneen toisessa päädyssä on tv-taso, tosin meillä ilman tv:tä, sekin samaa mustanruskeaa väriä. Taso on muuten kuvan kaltainen, mutta lasiovien tilalla on neljä vetolaatikkoa (lasisilla etupaneeleilla) jemmaamassa kaikki dvd:t. Taso on mitä parhain, sillä toisen oven taakse mahtuvat vinyylilevyt ja toisen oven takana on kaksi hyllyä, joista ylemmälle mahtui levysoittimen vahvistin.

Olohuoneessa on myös verhot ja matto sekä isäni nuorena poikana tekemä vitriinikaappi, joka toimii cd-levyjen säilytyskalusteena. Huoneen sisustus on lähes valmis, enää puuttuu ainoastaan valaisin. Etsimme pitkään ja joka paikasta tarpeeksi suurta valkoista valaisinta, josta molemmat olisivat pitäneet yhtä paljon ja joka ei olisi maksanut maltaita (eikä olisi ollut Yki Nummen Lokki, koska "kaikilla" on sellainen). Löysimme vihdoin etsimämme Kotivinkistä, ja se on jo tilattukin. Valaisin on suuri ja valkoinen, kuten halusimme, ja se näyttää pilveltä ja on ihana. En jaksanut skannata kuvaa lehdestä, joten saatte toistaiseksi tyytyä mielikuvitukseenne. Suunnittelijan kotisivulla on myös kuva valaisimesta, mutta pilvimäisyys ei käy siitä ilmi niin hyvin. Valaisimen nimi on Ave ja suunnittelijansa Olga Sjöroos.

P.S. Otsikon kysymys on napattu viime viikkoisesta puhelinkeskustelusta, jossa J. varmisteli minun jo tiedustelleen mahdollisuuttamme em. valaisimen hankintaan. Kysymys oli kuulemma herättänyt hipeyttä työpaikalla läsnä olleissa. :)

Muoks 7.11.08 : Olga Sjöroosin kotisivut ovat päivittyneet. Sivuilta löytyy nyt hienoja kuvia sekä Avesta että muista jutuista. Go check it out!

Miltä tuntuu olla noin suosittu

2008-10-25T19:48:00.008+03:00

kysyi Ulla Tapaninen Juicelta, johon Juice: ”Enpä tiedä, kun en ikinä ole mitään muuta ollut.” Suosittu olen myös minä, kun sain katon huiskittua kertaalleen himmeällä sisäkattomaalilla. Suosittu myös siksi että meidän molempien vanhemmat kunnioittivat vierailullaan tänä viikonloppuna. Eilen syötiin Nekun äidin kanssa Pannussa ja pistäydyttiin oluella. Tänään omat vanhempani kävivät yllättäen Oulussa. Ostivat uuden Toyota Avensiksen, joka oli hieno ja kävivät kahvilla ihmettelemässä maalausurakkaa. Neuvoja sateli.

Nekku suojasi lattian ja olohuoneen oven todella hyvin jätesäkeillä. Viivästystä urakkaan aiheutti listojen putsaus ja maalaamaan päästiin vasta puoli kahden maissa. Ensin kiersin seinän vierustat pensselillä ja sitten ryhdyin telaamaan kattoa. Neljältä ei ulkoa enää tullutkaan valoa, ja tyydyin sohimaan maalia sinne tänne. Viivästystä osasin tosin povailla jo heti aamusta.
Nyt kun a) ulkona on pimeää b) katossa on lamppu c) maali on jokseenkin kuivaa d) silmissä ei enää ole maalia, eikä tukka ole liimautunut naamaan, erottaa taas minkälaista jälkeä tuli. Yllättävän hyvää, tosin likainen vanha valkoinen (lue: mustanharmaa) kuultaa paikoittain läpi, vaikka pahimmat sutut maalattiin tietysti kertaalleen ennakolta. Erityisesti ikkunan edustassa vanha maalipinta oli todella suttuisen näköinen, minkä erotti parhaiten vetämällä verrokiksi uutta maalia viereen. Siitä ei kuitenkaan tullut otettua kuvaa, kun huulilla pyörivät vielä siinä vaiheessa enemmän muinaissuomalaiset jumalat. Olen myös vakuuttunut siitä että usea oikeakätinen maalari noudattaa katon maalauksessa luonnollista viettiään ja aloittaa vasemmasta reunasta. Ja se katto näyttää nyt tältä:

P.S. Nekun pikkusisko soitti (viemäri tukossa) ilmoittaakseen, ettei lateksimaalia saa laittaa viemäriin. Niin eipä tietenkään, heh heh… Sehän olisi ympäristörikoskin. Ettekö leikkiä tajua?

Minä poika roiskin

2008-10-24T17:12:00.005+03:00

Kävin lauantaina ostamassa maalia olkkarin kattoon ja seiniin. Maalinhakureissu oli monella tapaa menestys. Ensiksikin maalikauppaan tai sieltä takaisin pönttöjen kanssa ei tarvinnutkaan pyöräillä Oulun sateessa, koska olin kaukaa viisaasti pyytänyt autoilevaa kaveriani mukaan. Käytiin samalla elektroniikkaliikkeessä pelailemassa Wiin tennistä ja syömässä (maksaville) asiakkaille tarkoitettuja pasteijoita. Söin kolme ja J.M. söi pari pullaa.

Pasteijoiden lisäksi elektroniikkakaupoissa viihdyn siksi että olen viimeiset kolme kuukautta tapellut rikkoutuvan läppärini kanssa. Se on ollut enemmän huollossa kuin käytössä näyttöongelmien takia. Tällä hetkellä kone on toivottavasti viimeisellä reissullaan ja hyvitykset tulossa kaupasta. Huokaisen vasta kun 1200 leuroa on tililläni, sillä ****-** -liike ei vaikuta erityisen kiinnostuneelta palvelemaan minua.

Läppärin ohella olkkari on vaivannut minua, koska se on keskeneräinen ja isäni on kysellyt milloin voisi tulla asentamaan sinne parketin. ”Sitten kun se saadaan maalattua” on tullut sanottua liian monta kertaa. Sairasta tässä on se että olen alkanut pitää näistä betonisista industriaaliseinistä. Niissä on nimittäin aika paljon rock-henkeä. Kutsuin puolivahingossa kymmenkunta kaveriani lauantaina istumaan iltaa ja jokainen tulija muista tietämättä ehdotti seinien jättämistä tuollaisiksi. Myös viikonloppuna vierailleet Nekun kaverit maalailivat ainakin yhden seinän jättämistä betonille. Uskomatonta kuinka taiteelliselta maalaamaton seinä voikaan näyttää!

Mutta huomenna se taas alkaa. Katon maalaus on ehkä raivostuttavinta hommaa rankametsän jälkeen. Siinä puuhassa pitää olla tolkuttoman tarkka, pitkäpinnainen ja lujaniskainen. Koska makarin katto onnistui aika hyvin, rohkenen esittää muutamia neuvoja, ehkä enemmänkin itselleni huomiseksi kuin teille. Huoneen maalaushan aloitetaan ylhäältä päin, koska gravitaatio kiskoo maalipisaroita maata kohti (ja maalipisarat maata toiseen suuntaan!) Kaikkea tätä kannattaa koittaa toisin, jos mieli tekee!

Kaikki hyvä lähtee siitä, että huone on tyhjä. Ei nimittäin ole olemassakaan niin pientä jakkaraa tai maalipurkkia ettei siihen astuisi kattoa maalatessa. Esteiden yli joutuu muutenkin kurkottelemaan, joten kaikki hiiteen (muihin huoneisiin) vaan. Toiseksi kannattaa hommata telaan jatkovarsi, ettei tarvitse ”nousta pukille” kuten maalausopas hauskasti kehottaa. Katto maalataan ensin kiertäen huone pensselin kanssa. Seinän vierustat maalataan 10 cm leveydeltä pensselillä ohentamattomalla maalilla, koska se peittää paremmin. Poikkeavan väriset kohdat kannattaa ennakolta telata/pensselöidä, koska ne jäävät kuultamaan samoilla maalauksilla, joilla muu pinta on jo hyvä.

Itse katto maalataan telalla valoisaan vuorokauden aikaan (Oulussa 10-15 nykyisin) luonnonvalon tullessa ikkunasta. Maalia levitellään 3-4 telan leveydeltä ja viimeistelyvedot kiskotaan ikkunaan päin/siitä pois päin. Ikkunaa kohti katsottaessa oikeakätinen maalari aloittaa oikeasta reunasta. Luonnonvalo ikkunasta auttaa tarkastamaan maalin virheettömän levittymisen. Levittymiseen auttaa vähän reilummin ohennettu maali. Telan on syytä olla pitkäkarvainen. Telailu toistetaan niin monesti kuin on tarvis (riippuu pohjaväristä, maalista, jne.), reunoja ei tarvitse pensselöidä uudelleen, mikäli on kerralla tehnyt hyvää työtä.

Ai niin, ennen maalausta kannattaisi SUOJATA HYVIN kaikki paikat joissa maaliroiskeet haittaavat...=) Maalarinteippi pitää hinkata tiukasti kiinni, sillä muutoin reunan alle pääsevä maali sotkee. Mikäli on isompia aloja peiteltävänä, niin sanomalehdet ja revityt isot jätesäkit ovat käteviä. Reuna teipillä, joka on puoliksi säkin tai paperin päällä. Näillä eväin saakin sotkettua vain itsensä, ja sitä saippuaa on hyvä olla taloudessa ellei halua näyttää Jokerilta.

P.S. Lateksimaalilla maalattaessa pensselit ja telat voi pestä vedellä. Itse käyn aina suihkussa telan kanssa, niin puhdistuu sekin siinä sivussa.

Täällei tapahu mittään

2008-10-14T20:38:00.006+03:00

Olemme suunnitelleet, että maalaisimme olohuoneen parin viikon päästä. Koska rahaa on ollut vähän kehnosti, emme ole saaneet ostettua maaleja. Kylpyhuoneen katosta alkaa muodostua henkilökohtainen iisakinkirkkoni, mutta yritän saada senkin pois päiväjärjestyksestä lähiaikoina. Näyttää pahasti siltä, että parketin laitosta kirjoitan vasta sitten, kun se on saatu olohuoneeseen asti. Huoh ja blaa. Opiskeluissa sentään olen kunnostaunut viimein.

Ja olen ostanut elektroniikkaa, miltei unohtui. Kiinnyn kaikkiin teknisiin vimpaimiin niin, etten malta luopua niistä ennen kuin ne tulevat tiensä päähän. Nelivuotias Fujitsu-Siemensini on vanhuuttaan hidastunut ja dementoitunut, joten päätin hullareiden huipputarjouksen myötä hankkia itselleni uuden ystävän. Tässä hän on:

Katten också

2008-09-21T10:20:00.009+03:00

Meillä on kissa. Kissa saapui meille kaksi viikkoa sitten. Kissan nimi on Iines. Iines on tätini kissa, rodultaan pyhä birma. Tätini perheineen on lomailemassa, ja he jättivät perheensä pään siksi aikaa täysihoitoon meille.

Olen aina pitänyt kissoista (enemmän kuin koirista, kuuluisi kai jatkaa). Kissat ovat kauniita ja sisäsiistejä eikä niitä tarvitse ulkoiluttaa. Iines on ihana kissa. Ensinnäkin, se sopii väreiltään täydellisesti olohuoneemme sisustukseen. Lisäksi se on rauhallinen ja kiltti, joskin ehkä muita tapaamiani kissoja hieman omapäisempi. Vaikka Iines tulee viereen rapsuteltavaksi vain silloin, kun itse sitä haluaa, siitä on kuitenkin ollut mukavasti seuraa, kun olen ollut yksin kotona. J. on nyt ollut viikon ajan työmatkalla Ruotsissa, joten olemme saaneet tyttöillä Iineksen kanssa kahdestaan. Luulen, että työmatkalainen lähti kotoa ihan mielellään, sillä viikko sitten Iines oli kiimassa. Se tuli kiimaan vain muutama päivä meille tulonsa jälkeen ja mourusi sekopäisenä kahdeksan päivää. Yönsä kissa sai viettää keittiössä, että saimme edes joten kuten nukuttua. Päivisin mouruaminen jatkui, mutta hiljeni aina muutamaksi tunniksi J:n lähdettyä töihin. Nimenomaan miespuoliset kun tuntuvat kiimaista kissaa kovasti kiinnostavan. Lehden luku aamupalapöydässä jäin usein vain haaveeksi, kun Iines asettautui heiluttamaan takapuoltaan keskelle pöytää. Jos kissaa erehtyi rapsuttamaan, sai osakseen maanisen tuijotuksen ja pelottavan kuuloista korinaa.

Nyt kiimasta rauhoituttuaan Iines on pääosin ollut kiltisti. Päivät kuluvat nukkuen, mutta illalla mennessäni nukkumaan alkaa mielipuolinen säntäily huoneesta toiseen. Tähän saattaa sisältyä myös säpsähtelyä karvat pystyssä ja lehtikorimme järsimistä. Iines näyttää välillä tekevän tuhmuuksia ihan provosointimielessäkin: sen verran nopeasti aina livahdetaan piiloon, kun pahantekijän suuntaan sattuu vilkaisemaan.Olen Iinestä palvellessani miettinyt, olisiko minusta kissan pitäjäksi/alamaiseksi (omistaja kun on tässä kohtaa niin väärä sana kuin olla voi) vai riittäisivätkö tällaiset väliaikaiset kaitsemispestit tyydyttämään kattitarpeeni. En ole vielä osannut päättää. Kovasti ihanahan tuo on ja suloinen. Jos rahajumalat joskus sallivat, voisimme kenties tarjota kodin yhdelle pikkuiinekselle.

Miten voidaan hoidella tv-maksu?

2008-09-06T19:44:00.006+03:00

Pohdin pari päivää sitten kohtaamisia tv-lupatarkastajan kanssa. Omalle kohdalleni tällaisia ei ole toistaiseksi sattunut, mutta yritin mielikuvaharjotteiden avulla valmistautua tulevaan. Ensinnäkin, pääseekö tarkastaja ovellemme, jos rapun ulko-ovella on ovikoodi eikä summeria? Luultavasti.

Tällä hetkellä meillä ei ole televisiota. J. oli elänyt ilman moista kapistusta jo siitä asti, kun muutti pois kotoaan, minulla töllötin seurasi mukana opiskelupaikkakunnalle. Viime helmikuussa lopetin televisio-ohjelmien katselun, koska en katsonut tarpeelliseksi ostaa digiboksia. Tänne nykyiseen kotiimme ei päässyt edes itse tv, sillä se oli kamalan painava. Olimme muuttaneet tavaroitani kahdestaan koko päivän, ja kun olisi ollut aika kantaa televisio portaita ylös kolmanteen kerrokseen, päätimme luovuttaa.

Viime päivinä olen kuitenkin miettinyt uuden television hankintaa. Haluaisin nimittäin katsella elokuvia. Olen parantumaton leffa-addikti eikä jo pitkään palvelleen kannettavan tietokoneeni CD/DVD -asema toimi enää. Myös J:n kone on tällä hetkellä huollossa. Hänen läppäristään ei muutenkaan olisi hyötyä, sillä kaikista eniten kaipaisin elokuvan katselua silloin, kun joudun olemaan yksin kotona J:n ollessa työmatkalla tai muualla poissa. Minun pitäisi tietenkin ostaa uusi tietokone itselleni, mutta nykyisessä rahatilanteessa tietokoneiden tai televisioiden ostelusta ei kannata edes haaveilla.

Digiboksia en kuitenkaan halua. Päivissäni on liian vähän tunteja jo valmiiksi. Jos ostaisimme television, se tulisi ainoastaan DVD-tallenteiden katselua varten. Mistä päästään otsikon kysymykseen. Nykyiseen kotiimme on tullut postitse jo kaksi tv-lupamaksukehoitusta, jotka olemme surutta nakanneet paperinkeräykseen. Miten siis menetellä, jos tv-lupatarkastaja ohittaakin ovikoodin ja soittaa ovikelloa? Meillä ei ole edes ovisilmää.

Nykyinen käytäntö on ilmeisesti sellainen, että tv-maksu pitää maksaa, jos asunnossa on televisio tai muu vastaanotin (esim. tietokone), joka voidaan vähäisin toimenpitein saada näyttämään tv-lähetystä. Mielestäni digiboksin ostaminen kaupasta (mukaan lukien rahan kerääminen ostamista varten) ei ole vähäinen toimenpide. Mutta miten saada lupahemmo uskomaan, ettei meillä ole boksia? Pitääkö häntä vaatia suorittamaan kotietsintä? Jos tv näkyy suoraan ovelta, sen olemassa oloa on turha kieltääkään. Pahoin pelkään, että joudumme vielä jonain päivänä maksamaan tv- ohjelmista, joita emme voi saati halua katsella.

Tällaista telelvisiota sen sijaan katselisin mielelläni päivät pitkät.

Tämä on ryöstö!

2008-09-04T09:27:00.007+03:00

Soitin heinäkuun loppupuolella putkifirmaan. Kiinteistönvälittäjän asuntoesitteessa kerrottiin, että kylpyhuoneessamme on paikka pesukoneelle. Asuntoa ostaessamme olimme tyytyväisiä emmekä kyselleet asiasta sen enempää. Muutettuamme huomasimme, että kylpyhuoneessa oli kyllä liitäntä pesukoneen poistovesiä varten, mutta tuloveden hanaa ei näkynyt missään. Tovin hampaitamme kiristeltyämme päädyimme hätäratkaisuna ottamaan vettä pesualtaan hanasta. Tarkoitti siis sitä, että putkimiehelle oli soitettava ensi tilassa. Minulle tuo ensi tilassa tarkoitti heinäkuun loppua.

Putkifirmasta sanottiin, että tulisivat hoitamaan asiaa kahden viikon kuluttua, sillä heillä oli lomien jälkeen töitä jo jonoksi asti. Kun puhelinkeskustelusta oli kulunut kolme viikkoa, J. ystävällisesti ehdotti, josko soittaisin kyseiseen firmaan uudemman kerran. Ei onneksi tarvinnut, sillä soittivat itse. Keskustelu oli seuraavanlainen:

- Putkifirmasta hei.
- Hei.
- Teille oli pesukoneen hanan asennus?
- Niin oli.
- Sopiiko, jos asentajamme käy katsomassa tilannettanne paikan päällä?
- Sopii. Milloin?
- No tuossa kymmenen minuutin päästä.

Nopeaa toimintaa siis, kun sille päälle sattuvat. Asentaja kävi nyökkäilemässä hyväksyvästi kylpyhuoneellemme ja laittoi kaikkien taloyhtiömme rappujen oviin ilmoituksen seuraavan aamun vesikatkosta. Aikoi palata asiaan heti kahdeksalta. Seuraavana aamuna asentaja (eri mies kuin edellisenä päivänä) saapui vartin yli kahdeksan, touhuili kylpyhuoneessa puolitoista tuntia, ja ta-daa, hana oli nätisti seinässä.Joku saattaa nyt ihmetellä, että mikä ryöstö, hyvinhän tuo sujui. Ja niinpä sujuikin. Vasta laskun maksaminen tiistaiaamuna (millä laskulla on viikko maksuaikaa, häh?) aiheutti lisää hampaiden kiristystä. Joku toinen saattaa nyt ihmetellä, että miten niin en muka tiennyt, että putkityöt ovat kalliita. Ja tiesinhän minä. Mutta katsokaa nyt tarkasti tuota yllä olevaa kuvaa, miettikää hommaan käytettyjä työtunteja (yhteensä kaksi) ja toistakaa perässäni: 330 euroa. Kolmesataakolmekymmentä.

I'm painting my room in a colourful way

2008-08-29T16:18:00.017+03:00

...and when my mind is wandering, there I will go. Näyttää olevan puuskittaista ja inspiraatiota odottavaa tämä kirjoitteluni. Koti on ottanut aimo askelia valmiimpaan suuntaan, mutta blogi sen kun hiimailee menneisyydessä. Blogin nimibiisiä lainaavan otsikon saattelemana esittelen seuraavaksi projektin nimeltä eteinen. Ja miten eteisvisiot pannaan täytäntöön ja käytäntöön. Olen kertonut tämän jo aiemminkin, mutta kerrottakoon vielä, että asuntomme eteinen oli suunniteltu jo ennen kuin tiesimme edes etsivämme asuntoa. Maalailimme mielikuvia unelmakämpästä ja saimme jonkin sortin fiksaation oliivinvihreään eteiseen. Tuossa vihreässä eteisessä kuuluisi olla valkoinen katto ja valkoiset lattialistat, kultakehyksinen suuri peili ja lattiassa koivuparkettia. Kun tulimme katsomaan kotiamme ensimmäiseen asuntonäyttöön, piti varmistaa, että unelmien eteinen olisi toteutettavissa. Luulisi, että ihmisillä olisi mielessä ennemminkin unelma keittiöstä tai kylpyhuoneesta. :) Eteinen on kuitenkin tärkeä huone, sillä ensivaikutelman tärkeyttä ei sovi unohtaa.

Sovimme työnjaon niin, että minä suojaisin listat, ovet, katon ja lattian teippaamalla ja auttaisin nurkkien ja muiden tiukkojen paikkojen sutimisessa. J. hoitaisi telauksen, koska makuuhuoneen kattoa maalatessaan oli kehittynyt hommassa jo melkoiseksi mestariksi. Huoneen suojauksessa hurahtikin sitten lähes yhtä pitkä aika kuin maalaamisessa, sillä eteisessämme on kuusi ovea ja yksi komero, sähkötaulu, pari valokatkaisijaa ja nettipistorasia.Aloitin ruuvailemalla katkaisijoista ja pistorasiasta peitelevyt irti, koska arvelin sen olevan mukavaa ja kevyttä puuhaa. Sitä se olikin, mutta varomattomuuttani ehdin saada yhden sähköiskun. :( Ei tuntunut kivalta.Keittiön ja makuuhuoneen välisellä seinän pätkällä eteisessä oli myös peili, joka sinänsä olisi ollut hauska ja autenttinen yksityiskohta asunnossa, mutta asettui olemassa olollaan suuren eteisvision tielle ja sai näin ollen lähteä. Peiliä kehystämään oli kiinnitetty kaksi listaa, jotka nekin poistettiin hienovaraisesti (revittiin) seinästä.Koska 1950-luvulla muovi ei vielä ollut kätevä joka vermeen perusmateriaali, listat oli ruuvattu kiviseinään käyttämällä melko julman kokoisia puisia proppuja. Näin ollen seinään jäi myös muutama melko julman kokoisen puisen propun mentävä reikä. Ylläolevassa kuvassa näkyy tarkemmin myös muovimattomme kuosi, joka itse asiassa on (sanon tämän monta muovimattoa nähneenä) hillityn kaunis ja ajaton.Pääsin leikkimään kuvanveistäjää, kun proppujen reiät ja listojen poiston aiheuttamat muut kolhut piti tasoittaa. Käytännössä tein yhden kulman eteisestä kokonaan uusiksi. Ylläoleva kuva on paikkailun alkuvaiheesta; oikeasti seinästä tuli ihan siisti ja nätti. :)

Yllä kuva eteisestä ennen maalausta. Ovet ja lattian sai suojattua kohtuullisen kätevästi jätesäkeillä, katossa käytin makuuhuoneessa hyväksi havaittua sanomalehtisuojausta. Vedin katon rajaan ensin kierroksen leveää maalarinteippiä, minkä jälkeen suojasin kattoa vielä yhden sanomalehden aukeaman verran teipistä poispäin. Kun katto on suojattu hyvin, ei telan kanssa tarvitse varoa (kerroin aiemmin jo senkin, ettemme osaa käyttää rajainlevyä). Kaikki ovia kiertävät listat on teipattu piiloon, samoin lattialistat.

Maalin väriä valitsimme pitkään ja hartaasti käyttäen apuna väriviuhkaa. Pienen pienistä värimallilappusista on tunnetusti vaikea valita sävyä, joka näyttäisi seinässä aiotun mukaiselta, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Ostimme reippaasti yhdeksän litran sankon maalia ("meneehän sitä, kun maalaa kaikki nurkat ja ovien pielet ohentamattomalla") ja hikoilimme kristallivalaisimemme loisteessa pari iltaa. Maalattuamme seinät urhoollisesti kahteen kertaan istuimme myrkynkeltavihreän eteisen lattialla jokseenkin typertyneinä.Livenä maalin sävy oli vielä keltaisempi ja räikeämpi kuin ilman salamaa otetussa epätarkassa kuvassa, ja itku oli lähellä. Päätimme odottaa aamuun ja katsoa, aiheuttaisiko väri meille päänsärkyä vielä silloin. Koska seinät kirvelivät silmiä vielä herättyämmekin, minut vapaapäiväläisenä passitettiin Prismaan ostamaan uusi satsi vielä tarkempaan valitun väristä maalia. Pyöräilin markettiin sydämellisesti nimeämässämme "rautakauppasateessa" ( = alkaa joka aamupäivä silloin, kun pitää lähteä pyöräilemään rautakauppaan) kiroten jo etukäteen tulevan maaliostoksen lompakkoon aiheuttamaa lovea. Mutta kuinkas sattuikaan. En maksanut ostoksiani rautakauppapuolen kassalle, sillä minun piti tehdä myös ruokaostoksia. Ruokakaupan kassa ei kuitenkaan tiennyt, että sävytetty kolmen litran purkki seinänmaalausmaalia maksaa noin 45 euroa, vaan luki viivakoodeista kahden purkin yhteishinnaksi 23,50 euroa! Kiireesti kirjoitin nimeni kuittiin, sainoin kiitoshei ja lähdin hymyssä suin polkemaan kotia kohti.Uusien maalikerrosten jälkeen eteinen näytti jo paljon paremmalta ja uskaltauduimme poistamaan suojamuovit, -paperit ja -teipit. Teipit eivät tietenkään lähteneet suosiolla, kun seinässä oli maalia viisi kerrosta, jotka olivat saaneet kuivua useamman yön. Aikamme hampaita kiristeltyämme keksimme kuitenkin leikata teipit irti mattoveitsen avulla, minkä ansiosta jäljestä tuli kohtuullisen siistiä. Ylläolevassa kuvassa näkyy myös eteisen uusi peili.Peili päätettiin sijoittaa naulakkoseinälle, koska muilla seinillä ei ovien takia ollut riittävästi tilaa. Pitkä naulakko ei kuitenkaan olisi mahtunut seinälle yhdessä peilin kanssa, joten päädyimme sahaamaan sen kahtia. Harkitsimme jonkin aikaa myös uuden naulakon ostamista, mutta halusimme lopulta säilyttää ainakin osan vanhasta naulakosta, koska se oli a) kaunis, b) huolella tehty ja c) sopi asuntomme tyyliin ja henkeen täydellisesti. Parkettia asentamaan tullut J:n isä sahasi naulakon niin, että sahattu pääty jäi nurkkaan seinää vasten. Uusi naulakko ja peili näkyvät seuraavassa kuvassa, josta voi saada myös ensi käden (silmän?) tietoa parketistamme (siitä ehkä tulossa juttua seuraavaksi).

Muotibloggausta

2008-08-22T18:52:00.011+03:00

Muotiblogeihin ihan vähän addiktoituneena ajattelin kantaa oman korteni kekoon ja ilahduttaa ihmiskuntaa vaatehuoneeni sisällöllä. Kirjaimellisesti. Olemme jakaneet säilytystilaa kodissamme siten, että J. on saanut makuuhuoneen kaksi komeroa ja minä olen joutunut tyytymään eteisen vaatehuoneeseen (joka on kyllä enemmänkin sellainen walk in closet -tyyppinen komero). Suunnitelmissa on kohentaa vaatehuoneen järjestystä ja tuoda lisää hyllytilaa jonkin sortin seinäkisko-hyllysysteemillä, mutta taannoisella Ikean reissullamme tämä systeemi jäi hyvistä aikeista huolimatta hankkimatta, sillä seinäkiskot olivat myymälästä loppuneet (!). Ostimme kuitenkin muutamia koukkuja korujen, laukkujen ja huivien ripustamista varten. Koukut kiinnitettiin pari viikkoa sitten ja samalla vaatehuoneen seinälle laitettiin aiemmin makuuhuoneen seinällä ollut peili. Peili avartaa tilaa ihmeen paljon, ja peilailukin onnistuu, kumma kyllä.

Seuraavassa siis muutama kuva kyseisestä "huoneesta". Lähellä katon rajaa on vielä hyllyjä, jotka eivät näy kuvissa, mutta ne ovat toistaiseksi vielä vailla minkäänlaista järjestystä. Säilytyssysteemi tulee huoneen oikean puoleiselle seinälle valkoisen hyllykön paikalle ulottuen lattiasta katon rajassa olevien hyllyjen alareunaan. Takaseinän vaatetankoa on tarkoitus nostaa ylemmäksi, jotta sen alapuolelle mahtuisi vielä toinen samanlainen.

Väliaikatietoja

2008-08-19T09:30:00.002+03:00

Maalaamme parhaillaan eteistä. Käytin loppuviikon ovien ja listojen teippailuun sekä katon ja lattian suojaamiseen, ja sunnuntaina aloimme maalata. Ensimmäinen väri ei osoittautunut aivan sellaiseksi, jota havittelimme, ja nyt on menossa uusi yritys uudella värillä. Saa nähdä, miten silmä tottuu. Keskiviikkoiltana olisi tarkoitus olla valmista, sitten ehkä isompaa juttua aiheesta. Eteiseen on ostettu "kristallivalaisimen" lisäksi hieno peili, jonka esittelen sitten eteisen kanssa yhtä aikaa.

Viikonloppuna löysimme myös parketin, jonka pyöräilen maksamaan tänään. Lattia toimitettaneen loppuviikosta kotiovelle. Saamme asennusapua J:n isästä, joka tulee sunnuntaina (tai maanantaina). Lattia laitetaan "valmiisiin" huoneisiin, eli makuuhuoneeseen, eteiseen ja vaatehuoneeseen. Olohuoneen aika on myöhemmin, ja keittiön sitten, kun meillä on tarpeeksi rahaa ostaa keittiökalusteet.

Tulkoon valkeus (ja rokki)

2008-08-07T13:53:00.014+03:00

Hei vaan. Olen ollut vähän laiska kirjoittelemaan tänne, mutta tästä lähtee. Olette varmaan huomanneet, että meillä on remontti päällä. Se syö välillä kaikki hermot ja vie kaiken ajan. Lisäksi sisustellaan sen minkä säästöt sallii.

Tämä teksti on omistettu valaisinhankinnoille. Suunnitelmissamme oli kristallikruunu eteiseen sekä jotain abstraktimpaa keittiöön. Ikeasta oli haaveissa ostaa sellainen valkea "hässäkkä" olohuoneeseen, mutta paikan päällä pelko voitti - ne muoviset jutut eivät sitten olleetkaan sitä mistä unta näimme. Kodin Anttila on osoittautunut sisustajan toriksi ja kaikki tähän mennessä hankittu valo on sieltä peräisin. Olohuonetta somistaa tällä hetkellä kaksi valokiveä, globuksia nimeltään.

Noita voisi hommata yöpöydillekin.

Eteisen kristallikruunuja valikoidessa monet osoittautuivat hieman mahtipontisiksi roikkumaan verraten pieneen tilaan. Päätös oli vaikea ja helppo: nyt meillä on kristallitunnelmaa välkkyvä plafondi.

Keittiön valaisin säteilee valoa joka suuntaan. Kodin Anttilasta pyöräilin eilen (joka suuntaan polkiessa vastatuuli!) tällaisen komistuksen, joka sinne oli tilattu. Kivimäisen sisäosan ulkopuolella valaisimessa on lasikehä. Myös kehien metalliset kiinnikkeet ovat hienot.

Sokerina pohjalla makarin punainen linja saa jatkoa. (Toiseksi) rakkainpani killuu liian pienten proppujen varassa kas näin.

Tuliaiset

2008-08-05T19:49:00.015+03:00

Lauantaina kävimme Ruotsissa. Olimme liikkeellä kaveripariskunnan kanssa heidän autollaan, peräkärryn vuokrasimme huoltoasemalta. Matka Haaparantaan kesti pari tuntia, ostokset Ikeassa veivät kaksinkertaisen ajan. Oli onni, että tiesimme etukäteen mitä halusimme ja olimme tehneet yksityiskohtaisen ostoslistan, sillä myymälässä olisi helposti kulunut muutama ekstratunti, jos aikaa olisi täytynyt kuluttaa vielä värivalintoihin tai muuhun miettimiseen. Kävelimme kaikki osastot suhteellisen reippaasti läpi pysähtyen ainoastaan listassa olevien huonekalujen kohdalla. Näillä näkymin tulossa on vielä ainakin kaksi uutta reissua, joten hypistelyyn lienee aikaa myöhemminkin. "Turhina" ostoksina mukaan tarttuivat kaksi muovista leikkuulautaa hintaan 19,90 sek ja oliivinvihreä viltti olohuoneeseen.

Lauantaisin myymälä (näköjään) täyttyy suomalaisista, ja hermoja koetellaan, jos ei ole väkijoukossa shoppailun ystävä. Hermot kiristyivät myös varastolla, josta kaikkia haluamiamme tuotteita ei löytynyt. Vaatehuoneen säilytyskompleksin luominen jäi seuraavaan kertaan (ostin kuitenkin koukkuja seinille) emmekä saaneet tv-tasoon haluamiamme mustanruskeita vetolaatikkoja. Otimme lasiovet, sillä muut tason osat löytyivät kärryyn jonkin aikaa varastoa tutkittuamme. Kassaneitien ohella osa varastotyöntekijöistäkin puhuu muuten suomea.Auto ja peräkärry pakattiin huolella, ja tavarat mahtuivat kyytiin niukin naukin. Kuvanottovaiheessa takakontti oli jo täytetty pienemmillä tavaroilla poikien pakatessa laatikoita kärryyn. Isoissa laatikoissa olleet nojatuolit piti pakata ilman laatikoita, että kuomu saatiin kiinni. Poikien pakatessa tytöt kävivät karkkiostoksilla, saalis alla:Löysin ehkä jööteimpiä vaahtokarkkeja ikinä: pussi painaa 300 grammaa! Kokonsa puolesta se on verrattavissa tavalliseen vaahtokarkkipussiin, normaalia pienemmät suklaalevyt luovat kuvassa illuusion jättisäkistä. Karkin ja edellä mainittujen irto-ostosten lisäksi saimme reissusta sohvan, sohvapödän, kaksi nojatuolia, tv-tason, kolme hyllyä kannakkeineen ja sängyn.Muut huonekalut odottavat vielä laatikoissaan (paitsi nojatuolit, joilla ei ollut laatikoita), mutta sängyn kasasimme samana iltana, sillä halusimme jo nukkua muualla kuin lattialla. Harmiksemme sälepohja(t) aiheutti(vat) ylitsepääsemättömän esteen suunnitelmalle.

Itse asiassa esteitä oli kaksi. Ensinnäkin, ostimme 160 cm leveään sänkyyn epähuomiossa yhden 80 cm ja yhden 90 cm leveän säleikön. Toiseksi, puolikkaan sängyn levyisiä säleiköitä ei pystynyt kiinnittämään sänkyyn mitenkään (niin kuin niitä ikinä pystyisi) eli edes kahdesta 80 cm leveästä ei olisi ollut hyötyä. Damn. Nukuimme siis vielä yhden yön patjoilla ja pyöräilimme sunnuntai-iltapäivänä Sotkaan ostamaan oikeanlaisen säleikön. Matkalla mukaan tarttui myös (taas) pari valaisinta Kodin Ykkösestä, mutta niistä lisää tuonnenpana.Tässä vielä edustavampi kuva oikeanlaisella sälepohjalla. Pääsimme uuteen sänkyyn sunnuntai-iltana, ja alkutotuttelun jälkeen uni on maittanut. Kuvassa oikealla nähtävissä "väliaikainen" patjayöpyminen. En muista nukkuneeni sängyssä viimeisen kolmen kuukauden aikana kuin äidin luona tai anoppilassa käydessäni.

Annas kun äitis näyttää

2008-08-02T20:15:00.003+03:00

Äitini tarjoutui joku aika sitten piipahtamaan remonttiapuna meillä päin ja heitin hänelle leikilläni, että saa sitten repiä tapetit olohuoneesta. Etukäteen oli tiedossa, että olohuoneen tapettien poisto saattaisi olla tämän remontin hikisimpiä hommia, koska tapetti on muovia eikä täten irtoa aivan käden käänteessä. Mutta toisin kävi. Äiti ajeli meille viime tiistaina aamupäivällä, kävi tunnin kaupungilla (löysi alennusmyynnistä paidan ja hameen) ja ryhtyi tarmokkaasti repimään tapetteja pois.

Tultuani töistä kotiin olohuoneen lattialla oli jo aimo läjä paperia, ja kaksi seinistä oli lähes paljaana. Revittyään oikeaoppisesti "muovitapetin" pintakerroksen pois (jonka jälkeen seinään jäänyt kerros kastellaan, annetaan veden imeytyä, ja tapetti vedetään pehmenneenä irti seinästä) yhdeltä seinältä äiti oli kokeillut, imisikö ehjä tapetti yhtään vettä, ja paperitapetiksi osoittautuneet vuodat olivat lähteneet kuoriutumaan seinistä lähes itsestään.

kasteltua seinää

Iltaan mennessä lähes kaikki tapetti oli saatu seinistä pois. Vesi imeytyi paperiin todella nopeasti, ja vuodat irtosivat lähes kokonaisina. :)Tässä vielä muita äidin tuliaisia: oman pellon ensimmäiset mansikat.

Utomlands

2008-08-01T09:45:00.001+03:00

I morgon ska vi åka till Haparanda och köpa folköl och snus. Och några möbler förstås.

Eli Ikeaan on suunta meillä. Toivelistalla on sänky, sohva, kaksi nojatuolia, tv-/stereotaso, hyllyjä, säilytyssysteemi vaatehuoneeseen, olohuoneen valasin ja tietysti kaikkea muuta kivaa ja ihanaa ja aivan välttämätöntä, mitä eteen sattuu. Olemme yrittäneet tehdä mahdollisimman tarkat listat etukäteen, jotta asiointi tavaratalossa sujuisi jouheasti ja kivuttomasti. Luulen silti, että ostostelu saattaa mennä päättömäksi säntäilyksi ihanien tavaroiden perässä. Olen käynyt Ikeassa kerran elämässäni, ala-asteikäisenä äiskän ja iskän kanssa, jolloin huonekalut eivät oikeasti voineet vähempää kiinnostaa.

Minulla, sokerihiirellä, on toiveissä päästä käymään myös täällä.

Laitan tähän samaan vielä kuvan erittäin tarpeelliseksi osoittautuneesta apuvälineestä, jonka sain (sivu)töistä viime vuoden keväällä. Kuvassa on NCS -värikartta, jossa on 1950 väriä. Sävyjähän maailmasta löytyy vaikka millä mitalla, mutta tuossa on kuitenkin jo melko kattava valikoima. Seuraavaksi pitäisi katsella sopivat värit olohuoneeseen.

Kuinka tulla maalariksi

2008-07-31T09:36:00.000+03:00

Olemme saaneet makuuhuoneen maalattua. Oma osuuteni oli tosin häviävän pieni ja rajoittui lähinnä teippaamiseen ja seinien reunojen sutimiseen. Onnistuin välttelemään maalausta sekä käymällä töissä että "en mä osaa, ei tästä tuu mitään" -kitinällä. Kumpikaan meistä ei siis ollut aikaisemmin maalannut yhtään mitään. Tai olen minä maalannut tauluja, mutta sitä ei nyt lasketa.

J. aloitti maalaamisen katosta, joka näytti aluksi tältä:

Keskellä kattoa oli loisteputkivalaisimen jäljiltä kehnosti paikkailtu alue, joka kiinnitti huomion ikävästi. Tämä kohta tasoitettiin ja hiottiin ensin, minkä jälkeen katto maalattiin himmeällä valkoisella sisäkattomaalilla. Kuulostaa kätevältä ja helpolta, mutta katto vaati pintaansa useamman eri paksuisen maalikerroksen sekä parin vuorokauden sadattelut. Maalarin silmätkin olivat kuulemma (tämän osan maalauksesta vältin pakenemalla äidin ja siskon kanssa mökille) olleet täynnä maalia. Lopputulos on kuitenkin käsittämättömän hieno, minkä varjolla sälytin kaiken muunkin telaamista vaativan edellä mainitun toisen remontoijan harteille. Tässä katon ongelmakohta maalauksen jälkeen:

Aluksi luulimme makuuhuoneen seinien olevan tapetoidut ja aioimme poistaa tapetit ennen seinien maalaamista. Pienen raaputtelun jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että seinien paperi oli liimattu suoraan betonin päälle, jotta seinäpinnasta oli saatu tasainen. Paperi oli talon rakennusajalta ja siinä on naulanreikiä yli 50 vuoden ajalta. Luotimme silti 50-luvun rakentajiin enemmän kuin omaan kärsivällisyyteemme paperin poistamisen ja seinien tasoittamisen/hiomisen suhteen, ja paperi sai jäädä. Esimmäisen seinän maalaus aiheutti kuitenkin hieman sydämentykytyksiä, sillä paperi alkoi kastuttuaan kupruilla irti seinästä. Jos olisimme maalanneet paperin/pinkopahvin/tapetin päälle joskus aiemmin, olisimme tienneet, että kuivuessaan pinta kiristyy entiselleen.Kolojen ja reikien tasoittamisen, tasoitteen hiomisen ja paikkamaalauksen jälkeen kolme seinistä maalattiin valkoisiksi ja neljännestä tuli kauniin punaviininvärinen. Lattian muovimattoa emme suojanneet juurikaan, koska se jää (lähi)tulevaisuudessa parketin alle.Romanttiset graffitit olivat käytännöllisiä siinä mielessä, että niistä näki, oliko maalia seinässä tarpeeksi paksusti.

Saimme lainaksi myös rajaimen, jolla oli tarkoitus siistiä seinien yläreunat, mutta emme saaneet sillä siistiä jälkeä ( = emme osanneet käyttää sitä). Seinä- ja kattomaalin raja erottuu ainoastaan punaisella seinällä, jota maalatessa päädyimme suojaamaan sekä ympäröivät seinät, listat että katon teippaamalla ja sanomalehdillä. Suojaus onnistui mainiosti, mutta teippien irrottamisessa oli ongelmia. Halusimme nähdä viimeisen maalikerroksen kuivana, jotta tietäisimme, tarvitseeko seinää maalata vielä uudelleen. Emme voineet irrottaa suojausteippejä ennen kuin seinä oli kuivunut, ja jälki oli sen mukaista. Suurin osa teipeistä irtosi siististi, mutta paikoin reunan maali repeili hieman. Tarkoitus on paikkailla reunoja vielä pienen siveltimen (sellaisen, jolla niitä tauluja maalataan) avulla.

Ihanuus (kenkää tuli)

2008-07-30T20:30:00.000+03:00

Viikonloppu sujui ahkerasti festaroidessa eikä remontti liiemmin edistynyt. Festarivieraaksi kaupunkiin saapunut ystäväni ilahdutti meitä tuparilahjallaan, joka on yksi kauneimpia näkemiäni esineitä. Vaikka en itse käytä korkokenkiä (eikä tämä olisi jalkaani mahtunutkaan), olen hullaantunut lahjaksi saamastamme keraamisesta kengästä. Kengässä on käytetty erilaisia maaleja ja lasitteita, minkä ansiosta pinta on kauniin elävä. Ja kiiltävä. Ja pinkki. Iih.

kuvan saa klikattua isommaksi

Tervetuloa

2008-07-23T19:18:00.033+03:00

Nyt on siis aika pienen asuntokierroksen. Elimme ensimmäisen viikon nettipimennossa, ja vaikka nykyään asunnossa rullaa laajakaista, sen käyttäminen on vielä varsin hankalaa. Olemme reippaina ihmisinä aloittaneet maalausjutut, minkä vuoksi mitkään huonekalut/tavarat (mukaan lukien modeemi ja reititin) eivät pysy paikallaan pitkiä aikoja. Lisäksi vanhan talon ongelmana on pistorasioiden vähäisyys, ja moderni elomme on täten jatkojohtojen varassa. Tänään tulin töistä kotiin kummallisen energisenä ja päätin kasata netin toimintakuntoon ja väsätä aikoja sitten lupaamani kotiesittelyn. Kuvat ovat siis niitä "ennen" -kuvia, joissa asuntomme on siinä asussa, jossa sen ostimme. Pienten rapsuttelujen ja silmämääräisten tutkimusten perusteella tämä asu on keittiön kalusteita ja kylpyhuonetta lukuun ottamatta yhtä vanha kuin itse asunto.

Eteisestä oikealle (pohjapiirroksen voi tarkistaa täältä) on olohuone, jonne pääsee varsin ihastuttavan lasiparioven kautta. Lattiassa muun asunnon tavoin vihertävänbeigeharmaa muovimatto, seinissä vaalea kohokuvioinen muovitapetti. Ikkunassa J:n Pelastusarmeijan myymälästä hankkimat oliivinvihreät verhot.

Tässä toinen kuva olohuoneesta, sohvalla blogin toinen kirjoittaja, kahvia muumimukissa. Sekä asunnon että sen omistajien siisti ulkoasu kuvaushetkellä on paljolti tuona iltana vietettyjen pienimuotoisten tupaantuliaiskekkereiden ansiota (ei sillä, ettemmekö olisi molemmat aina erittäin tyylikkäitä).

Olohuoneesta peruutamme takaisin eteiseen, josta tämä askeettinen kuva on otettu. Vasemmalle jäävät siis keittiö ja makuuhuone, edessä olevasta ovesta pääsee kylpyhuoneeseen. Naulakon säilytämme, mutta sahaamme sen keskeltä kahtia, jotta eteisvisiomme on mahdollista toteuttaa. Kylpyhuoneen oven vasemmalla puolella on myös yksi asuntomme ihanista komeroista.

Pieni kurkistus pieneen kylpyhuoneeseemme. Perinteinen peilikaappi sekä valkoiset ja harmaat laatat määrittävät ilmeen tällä hetkellä. Oven vasemmalle puolelle jäävät vessanpönttö ja pyykinpesukone.

Sitten takaisin eteiseen ja sieltä makuuhuoneeseen, joka on toistaiseksi sisustettu patjoilla, kirjoituspödällä ja jo aiemmin mainostetulla pimennysverholla (totuushan on, että tällä hetkellä makuuhuoneessa ei nukuta tai asuta muutenkaan, vaan sen ovat vallanneet remottireiska ja -riitta). Pahoittelen kuvan tummuutta; en ole tässä tiimellyksessä vielä ehtinyt tekemään lähempää tuttavuutta kamerani kanssa, ja elämää nähneellä tietokoneellani kuluu Photoshopin avaamiseen hermoja raastavan pitkä aika.

Tässä toinen kuva makuuhuoneesta, ja ne ihanat komerot. Peilistä terävimmillä on mahdollisuus bongata myös tämän blogin toinen kirjoittaja. Makuuhuoneen seinissä on maalausalustana käytetty vahvaa paperia, jota on liimattu seiniin tapettivuotien tapaan. Luulimmekin paperia ensin tapetiksi ja aioimme repiä sen pois. Huomattuamme paperin alkuperäisen käyttötarkoituksen (ja sen olevan liimattu suoraan seinän betoniin) tulimme toisiin ajatuksiin ja maalaamme nyt suoraan paperin ja vanhan maalin päälle.

Peruutamme vielä kerran eteiseen ja käymme pyörähtämässä keittiössämme. Ikkunan edessä on normaaliolosuhteissa ruokapöytä, joka oli kuvanottohetkellä valjastettu noutopöydäksi nurkkaan (pöydän kulma näkyy kuvassa). Kaapisto ja hurmaavan suklaanruskeat (not) laatat ovat 70-luvulta. Myös pakastinkaappi lieden vieressä on ikivanha ja juuri ja juuri toimintakuntoinen. Keittiön ikkunalauta on asuntomme betonisista ikkunalaudoista ainoa, jota ei ole maalattu, ja mielestäni myös niistä kaunein.

Tässä kuva keittiöstä eteiseen päin ja toisen seinän kalusteet. Huomaa peilimikro jääkaapin päällä.

Lopuksi vielä kuva tuparitarjottavista feat. kinkkupannari, mustikka-valkosuklaamuffinsit, lakukippo, pastasalaatti, mansikka-vaahtokarkkivartaat ja booli. Remppailusta ja rapsuttelustakin on jo otettu kuvia, kokoan niistä juttua jahka taas inspiroidun. :)

Ei se työ tekemällä lopu

2008-07-09T21:01:00.003+03:00

Täällä sitä nyt ollaan, uudessa kodissa. Muutimme lauantaina 40 minuutissa, mikä taitaa lähennellä jonkinlaista ennätystä (korjatkaa toki, jos olen väärässä). Muuttomiehiä oli 11 ja -autoja kolme + yksi peräkärry. Toissapäivänä ostosteltiin Kodin Ykkösessä ja eilen Prisman rautakauppaosastolla. Tuntuu, että koko ajan on ollut jotain puuhastelua.

Kaikkia huonekaluja emme ole vielä tuoneet vintiltä, ettei sitten maalaillessa ja lattiaa laittaessa tarvitse liikaa siirrellä. Muutamia tärkeimpiä kuitenkin. Olen järjestellyt vaatehuoneen ja keittiön, siivouskomeron ja vaikka mitä. Eilen aloin raapia maalia kylpyhuoneen katosta ja J. otti käsittelyyn ikävästi ruostuneen lämpöpatterin. Kylpyhuoneesta löytyi myös mukava pieni kynnysyllätys. Tänään asensimme makuuhuoneeseen pimennysverhon (can't live without) ja jatkoin niskojeni kipeyttämistä kylpyhuoneen katon parissa.

Ja huolimatta siitä, että uusi kamerani saapui eilen, edellämainituista asumismukavuutta edistävistä toimista ei ole vielä yhden yhtä valokuvaa. Saati itse asunnosta. Pitikin mennä kaikkea lupailemaan... Yritän ryhdistäytyä pikapuoliin, sillä jonkinlaista ennen-jälkeen kuvasarjaa haluaisin tänne blogiin laittaa. Nyt kuitenkin perehdymme toissapäivänä hankitun fondue-setin ihmeellisyyteen.

Ostin kameran

2008-07-03T10:25:00.009+03:00

Ja se on tällainen: Entinen kamerani, jonka kelvotonta kuvajälkeä pääsitte todistamaan esitellessäni aiempaa asuntoani on nyt haudattu lopullisesti. Maksoin kamerasta aikoinaan (noin 5 vuotta sitten) saman verran kuin tästä uudesta nyt, mutta se oli käyttökelvoton alusta alkaen. Kameroista en tiedä paljoa, mutta päädyin Canoniin, koska merkki on ystävieni ja perheenjäsenteni keskuudessa hyväksi havaittu. Lisäksi uskon sokeasti Mikrobitin testeihin. Se entiseni oli HP, joka ei ole kameramerkki ensinkään.

Tämä hillitön ostosteluhan tarkoittaa nyt siis sitä, että kunhan Kusti polkee kameraiseni kotiin, voin esitellä uuden asuntomme. :) Ja vieläpä sellaisin kuvin, joista oikeasti erottaa jotain. Esittelykierroksen jälkeen on aika aloittaa remontointi, mikä tarkoittaa sitä, että tartun skrapaan ja hiekkapaperiin. Mutta siitä lisää (kuvien kera) tuonnempana. Vi ses!

Jehei!

2008-06-15T18:49:00.002+03:00

Pääsemme muuttamaan uuteen kotiin viimeistään 6. heinäkuuta. Celebration uu jea! Remontin parissa huhkiminen alkanee heti, kun kamat on saatu kannettua sisään. Jokaisen huoneen ulkonäöstä on jo jonkinlainen visio; saa nähdä, miten toteutuvat käytännössä. En kyllä millään malttaisi enää odottaa!

Toivo on toinen nimeni

2008-06-11T21:39:00.005+03:00

Sain tänään kesken kurjimman kiireen ja 12 tuntiseksi nykyisin venyvän työpäivän keskellä kivan viestin. Kerrankin. Posterin maltoin juuri ja juuri tehdä loppuun (kello oli 19) mutta muut hommat jäi.

Vuokralaisemme oli löytänyt asunnon. Mikäli hän sen saa, pääsemme muuttamaan heinäkuun alussa uuteen tupaan. Vähän avarampaan muistini mukaan, tänne yksiöön on ollutkin sopiminen. Itse ollaan kyllä mahduttu, mutta tuon yhden tavarat tursuaa ulos ovista ja ikkunoista. Epävarmuus poistuu suuntaan tai toiseen perjantaihin mennessä. Perjantaihan onkin sitten kolmastoista päivä.

Ei sillä että minä taikauskoinen olisin – fyysikonkoulutuksenikin jo kieltää moiset hupsutukset. Toisaalta pess…realisti kun olen, jaksan epäillä viimeiseen asti. On auttanut monesti, varsinkin armeijassa, kun pystyy ennalta arvaamaan kaikki vaikeudet. Ottakaa vaan mallia kullannuput. No ehkä tänne joku kirjoittaa iloisampaankin sävyyn piakkoin.

Viikonlopun saldo

2008-05-26T13:25:00.005+03:00

Kamala nuha. Ahkeroimme viikonloppuna muuton parissa kevätauringon houkuttamina ilmeisesti turhankin kesäisissä tamineissa. Nuhan (josta siis on syyttäminen vain itseäni) lisäksi sain kipeät käsivarret ja selän. Mutta onpahan kämppä jo tyhjempänä. Tänään ja huomenna vielä vähän raivaan irtosälää ja keskiviikkona siivoan. Tuleva asukas kävi kuin kävikin viime viikolla paikan päällä ja lupasin hänelle asunnon olevan muuttovalmis torstaina.

Äsken kävin virtuaali-Ikeassa ihastelemassa ruokapöytää. Emme kyllä tarvitse sellaista, sillä J:lla on varsin mainio pöytä, ja ihastuimme taannoisella Helsingin reissullamme myös ystäviltämme kenties vapautuvaan ruokapöytään. Tässä kuitenkin vielä monessa lehdessäkin näyttäytynyt Fusion-ruokailuryhmä, joka mielestäni on sekä todella kivan näköinen että istuisi 50-luvun henkeä tavoittelevaan uuden kodin sisustukseen paremmin kuin hyvin.

All quiet on the apartment front

2008-05-21T09:19:00.003+03:00

Blogin hitaaseen päivittymiseen on sama syy kuin ennenkin: mitään ei tapahdu! Uudesta vuokralaisestakaan ei ole kuulunut mitään, liekö mittailuinnostus hiipunut... Pakkausrintamalla olen sentään kunnostautunut hieman. Toissa sunnuntaista lähtien olen joka aamu vienyt kaksi kassillista tavaraa uuden kodin varastoon. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen kokonaissaldoksi saadaan 20 kassillista. Ja ainaskin viisi olen vienyt roskiin. Niin sanottuja parempia (mutta turhia) astioitani olen myynyt facebookissa kavereille ja sukulaisille. Loppuviikon aion pyhittää pakkaamiselle kokonaan, ja viikonloppuna roudaamme varastoon huonekalutkin. Postiluukusta kolahtanut Trendi yrittää painostaa minua heittäytymään sohvalle, mutta aioin pysyä lujana. Stuff beware, here I come!

Sänky

2008-05-08T16:08:00.006+03:00

Unohtuipa tuossa edellisessä mainita, että olemme löytäneet sängyn. Toistaiseksi sängyn virkaa yksiössäni ovat toimittaneet kaksi vaahtomuovipatjaa lattialla. Ei sillä, etteikö minulla olisi sänkyä. Onhan se, ja hieno onkin. Mutta kun siinä ei voi nukkua. Se nitisee ja on liian kapea ja siinä tulee kuuma, jos nukkuu kahdestaan. Voi nukkua vain toisella kyljellä ja niska kipeytyy. Siksi siis patjat.

Patjoista emme ole uudenkaan kodin myötä luopumassa. Ostamme vain niille sängyn. Kas tällaisen (Malm, Ikeasta): Siniset lakanat ovat kuvassa vähän rumat, mutta hitusella mielikuvitusta ne voi kuvitella eri värisiksi. Tai vaikka päiväpeiton siihen päälle. Sängyn värikään ei ole ihan noin musta, vaan sellainen mustanruskea.

Nyt pakkaamaan!

2008-05-08T15:53:00.006+03:00

Asuntooni on saatu uusi vuokralainen. Hän soitti minulle alkuviikosta ja kyseli juttuja. Halusi tulla mittailemaan huoneita jonakin päivänä. Mikäs siinä. Huomasin samalla, että toukokuuta on jäljellä vähän yli kolme viikkoa. Viimeisenä viikonloppuna lähdemme lakkiaisiin toiselle paikkakunnalle, mikä tarkoittaa sitä, että jos (ja kun) muuton haluaa hoitaa viikonloppuna, kamat täytyy olla pakattuna kahden viikon sisällä. Pitäisi siis aloittaa. Laatikoiden metsästäminen vain on niin työlästä, kun ei niihin tietenkään rahaa haluaisi käyttää. Viimeksi hain Euromarketin takapihalta, tällä kertaa täytynee suunnata Stockmannille, se kun on enemmän mun hoodeilla. Tuollaiset jutut vaativat ylimaallista aamuvirkkuutta, argh.

Kirpparipöytä pitäisi myös varata, ja alkaa kanniskella tavaroita sinne. So long, eriparimukit ja -lautaset. Kevään koulujutut ovat kuitenkin onnistuneesti kasassa nyt. 132 ov, jee! Jatkoa seuraa kesällä, valmistumisdeadlineen kun on aikaa enää kaksi vuotta.

Dokumentointia

2008-04-25T10:12:00.033+03:00

Tänään iltapäivällä asunnonvälittäjä tuo ihmisiä pällistelemään nykyistä kotiani. Siivosin eilen hullun lailla, sillä olen elänyt viimeiset viikot kuin jokin luolaeläin. Istunut siis vain paikallani tekemässä koulujuttuja ja noussut ainoastaan käydäkseni jääkaapilla. Siinä siivotessa sitten tajusin, että minun on oikeasti muutettava täältä pois. Ei sillä, ettenkö olisi innoissani uudesta kodistamme, mutta kyllä asuntoihinkin kiintyy.

Seuraa muutama räpsäys tämänhetkisestä asunnostani. Kamera vetelee viimeisiään, mutta siitähän ei tarvitse välittää (kuvat on siis otettu ihan 5,3 megapikselin digikameralla eikä kännykällä... :).

Ensiksi tumpelosti fotaroitu kuva eteisen repaleisesta katosta ja siihen sointuvasta valaisimesta. Muuttaessani olisin halunnut maalata katon, mutta en saanut siihen lupaa. Onneksi. Nykyään katto on mielestäni erinomaisen sympaattinen.

Olohuoneen valaisin, opiskelijatytön kristallikruunu Kodin Ykkösestä. Taustalla valokuvauskurssin satoa viime keväältä.

Mökiltä tuotu öljylamppu ja isomummun peruja oleva lasikulho. Takana seinällä niin ikään mökiltä kannettu mummun tekemä seinävaate.

Näkymä pienistä pienimpään keittiööni. Helmiverhossa on sydämiä ja se on sosialisoitu siskoltani. Jääkaapin ovessa punaisia pallomagneetteja Ateneumin kaupasta, seinällä uusvanhoja olutjulisteita ja pöydällä joululahjaksi muutama vuosi sitten saatu purkka-automaatti. Nurkassa pari punaisia espressokuppeja, purkka-automaatin vieressä lentokonelimutölkeissä cocktailtikkuja ja jääkaapin ovessa Rölli-postikortti. Kaapin vetimessä ja tuuletusikkunassa lentelevät Tiimarista hankitut huopaperhoset. Ja katossa juuri ja juuri erotettavissa äidiltä saatu kynttilälyhty.

Ja viimeisenä olohuoneen verhot ja ikkunalauta. Ylhäällä roikkuu (jälleen äidiltä saatu) kristallijuttu, ikkunalaudalla erinäistä punasävyistä kynttilärekvisiittaa ja vinoja kynttilöitä sekä plastisen sommittelun kurssilla askarreltu Venla-patsas (mallitytön nimi oli Venla).

Olohuoneen seinän puu esiteltiin jo aiemmin.

Laillinen ja päätösvaltainen

2008-04-14T20:58:00.005+03:00

Tänään olimme ensimmäistä kertaa yhtiökokouksessa. Taloyhtiön hallitukseen emme itseämme tyrkyttäneet, vaikka halukkuuttamme tiedusteltiin, sillä arvelimme suuren osan vapaa-ajastamme tänä vuonna kuluvan remontoinnin ja muun puuhastelun kanssa. Ja onhan ne koulut ja työtkin... Mutta kokous oli antoisa. Muu porukka vaikutti mukavalta, ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Kokoustimme mankelihuoneessa suuren ja holokaustisen laitteen vieressä. Mankeliksi en sitä usko, mitä lie tekevätkään huoneessa yön pimeinä tunteina.

Muuten asuntoprojektissa ei toistaiseksi ole tapahtunut edistystä. Odottelu jatkukoon.

Ei kun niin, sen verran vielä piti kertoa, että kävimme viikonloppuna hakemassa remontti-inspiraatiota pääkaupunkiseudulta asti. Ikeaan emme kuitenkaan päätyneet, vaan kävimme katsastamassa kaveripariskunnan uuden kaksion Helsingissä. Pitkään ja hartaudella he ovat kotiaan valmistelleet, minkä kyllä huomasi lopputuloksesta. Kauniita värejä ja kivoja ratkaisuja. Ja kaiken lisäksi vielä sisustukseen täydellisesti sopiva koira. Vai meniköhän se sittenkin toisin päin... Mahtava ilta oli kaikin puolin, kiitokset läsnäolijoille! ♥

Elävät kuvat

2008-04-03T16:15:00.012+03:00

Pidän elokuvista valtavan paljon. Hankkisin niitä niin ikään valtavan paljon, jos minulla olisi rahaa. Rahattomanakin saan niitä kyllä haalittua, mikä tuli todistettua taas eilen, kun poikkesin hulluilemaan Stockmannille. Päätin olla menemättä enää uudelleen. Syksyllä sitten taas.

Koska elokuvat ovat minulle tärkeitä, ajattelin, että niiden vaikutus saisi näkyä tulevan kotimme sisustuksessakin. Kotiteatteri olisi ehkä hieman liian suurieleistä makuumme, emmekä muutenkaan ole hifistelijöitä, ja dvd-koteloiden paljous ja värikkäät selkämyksetkin tulisi saada ovien taakse pois näkyvistä.

Ja nyt siis sitten tähän tekstin pointtiin... Selailin netistä elokuvajulisteita. Kehystettynä julisteet ovat mielestäni mitä sopivinta taidetta seinälle ripustettavaksi, ainakin niin kauan kuin pysytään erossa picassoista ja vangogheista. Tässä muutama hienous, joista jonkun voisin ottaa kotiinikin (ja huippuleffoja vielä kaikki).

Turhautumista

2008-03-28T17:29:00.006+02:00

Haluaisin kovasti jo päästä muuttamaan. Tai ainakin siivoamaan ja tyhjentämään tätä nykyistä asuntoani. Penkomaan varastoa, komeroita ja hyllyjä, täyttämään jätesäkkejä turhilla tavaroilla ja viemään käyttökelpoisia Pelastusarmeijalle. Kirppistäkin olen ajatellut, mutta siinä on oma työnsä. Toisaalta, sieltä voisi saada rahaa. No, kunhan nyt ensin pääsisi inventoimaan. Valitettavasti siirryn tuumasta toimeen vasta toukokuun loppupuolella, sillä sitä ennen on saatava kouluhommat kesäkuntoon ja tuo sivutoiminen työ pakettiin.

Toukokuun aikana siis tulee tyhjentää tämä vuoden aikana kovin rakkaaksi tullut yksiöni. Suurin osa tavaroista ja huonekaluista siirtynee uuden kodin ullakolle ilahduttavan suureen häkkivarastoon. Lisäksi on joutilasta tavaraa, joka täytynee tuputtaa kavereille. Ylimääräisiä ovat ainakin mikro (katso J:n peilipostaus), leivänpaahdin, kahvinkeitin, silitysrauta ja kovin monet astiat.

Jospa sitä kuitenkin pääsisi edes rautakauppaan tässä ennen muuttopuuhia. Saisi ostaa maalia ja pakkelia, valita tapetteja ja juosta parkettitarjousten perässä. Olisi fiksumpaa bloggailun aihettakin... Mutta nyt marinat sikseen, poistun edistämään niitä edellä mainittuja kouluasioita. Loppuun kuva "olohuoneeni" seinästä. Koska vuokra-asunnon tapetoituja seiniä ei passaisi maalailla, minun seinälläni kasvaa kontaktimuovipuu. Runko ja oksat on leikattu mustasta kiiltävästä muovista, ja hassusti kasvavat omenat ovat punaista huopapintaista muovia. Näyttää myös siltä, että tarvitsisin kipeästi uuden kameran.

Valaistuminen

2008-03-25T13:39:00.017+02:00

Olen haaveillut valosta. Niin, keväästä tietenkin, mutta eritoten valaisimista. Koska hypnotisoidun kaikesta kiiltävästä ja krumeluurista (olen harakka), olen useampaan otteeseen löytänyt itseni ihastelemasta hollantilaisen sankarini Tord Boontjen aikaansaannoksia. Yllättävän rikastumisen varalta siis. Ihaninta tällä hetkellä on tämä:

Valaisimen nimi on Icarus ja se kerää kamalasti pölyä, mutta on valloittava. Vielä valloittavampi se olisi uuden eteisemme katossa. Lisäksi kolmen kärjessä ovat Garland (myös MoMA:n kokoelmissa) ja Blossom-kristalli-ihanuus. Neljäs rakkauteni kohteista ei ehkä sopisi eteiseemme, mutta siinä on perhosia! Nimeltään valaisin on Niagara, ja se on suunnitellut Bodo Sperlein.

Olen ollut aina vähän huono kodin valaistuksen suunnittelussa, eikä asunnoissani ole tähän mennessä ollut kuin muutama kattovalaisin. Kuitenkin pidän myös pehmeämmästä ja epäsuorasta valosta (kukapa ei). Tähän mennessä tunnelmointi on onnistunut kynttilöiden avulla, mutta tämä kaunis pallo Ikeasta olisi myös kovin tervetullutVessaan haluaisin pienen pienen sopuhintaisen kristallikruunun, mutta sellaista en ole vielä löytänyt mistään. Surku.

Mukava vuokralainen

2008-03-20T16:36:00.005+02:00

Ikävä vuokraemäntä kävi tänään tapaamassa vuokralaistaan irtisanomisen merkeissä. Vuokralainen osoittautui erittäin mukavaksi nuoreksi (tosin vuokranantajaansa hivenen vanhemmaksi) naiseksi. Oli asunut asunnossa jo neljä vuotta ja ajatus lähtemisestä aiheutti haikeutta. Yhdessä siinä sitten vielä ihastelimme asuntoa ja huokailimme. Vuokralaisemme on opettaja, ja hän aikoi käyttää pitkän kesälomansa muuttopuuhissa. Sopivin aika muuttaa olisi kuulemma heinäkuussa, mikä jättää meille yli kolme kuukautta aikaa pakkaamiseen, siivoamiseen, suunnitteluun, malttamattomaan täpinöintiin, stressaamiseen ja haaveiluun. Ja tiedossa on siis ainakin yksi lämmin, kesäinen kuukausi kaksin yksiössä.

Ai niin. Hoidin verokorttiasiat eilen. Vastoin odotuksia ennakkopidätysprosenttini nousi 1,5 prosenttiysikköä. Pöh.

Millä silmällä

2008-03-18T22:30:00.011+02:00

Nyt kun remppa-asiat on tohkeiltu mallilleen, on luontevaa siirtyä sisustukseen uudessa kodissa. Kodinhan pitäisi olla paikka, jossa kokee olevansa turvassa ja jossa kenties jopa viihtyy. Kahden ihmisen yhteisen kodin laitossa onkin pakko tehdä kompromisseja, jotta kumpikin voi kokea lopputuloksen omakseen. Onneksi makumme ovat kohtuullisen samanlaiset, joten sisustusneuvotteluilla on siis mahdollisuuksia päätyä sopuratkaisuun.

Asuntomme eräs kiistaton etu on, että siinä on paljon alkuperäisiä 50-luvun ”juttuja” (en ole meistä se arkkitehti) jäljellä. Alkuperäiset kaapit, valaisimien kytkimet ynnä muut voi sovittaa tulevaan sisutukseen. Uusien elementtien tulee olla selkeälinjaisia sopiakseen asunnon henkeen, joskin mielestämme uusi saa anteeksi pyytelemättä näyttää uudelta.

Keittiö on tähän mennessä eniten pähkäilemämme huone. Ensi silmäyksellä nykyinen sisustus, johon kuuluvat 70-luvun keittiökalusteet ja alkuperäiset 50-luvun komerot, on ristiriitainen ja ruma. Alustavissa keskusteluissa olemme suunnitelleet ostavamme Ikeasta selkeälinjaiset, suorakulmaiset kaapistot ja tasot, jotka moderniudellaan erottuisivat vanhoista komeroista, mutta jotka selkeydellään ja yksinkertaisuudellaan antaisivat tilaa vanhalle. Ongelmaksi tässä skenaariossa muodostuu kaikki uusvanha, retro, jota on suuri houkutus mennä ostamaan. Esimerkkinä toimikoon Artekin valaisin 50-luvulta. Se sopii keittiön alkuperäisten osien kanssa lähes täydellisesti yhteen, mutta uusien keittiön osien kanssa ei ehkä niinkään.

Ja minkälainen se sitten olisikaan se uusi keittiö? Mahdollisuuksia on luonnollisesti lukematon määrä – siis paljon. Seuraava esimerkki löytyy Puustellin ideakuvastosta 2008 ja on meidän molempien mieleen. Tosin tuo sommitelma vaatii toimiakseen rajun mustavalkoisen tapetin, jollaisella ei (toivottavasti…) ole tarkoitus päällystää keittiömme seiniä.

Keittiömme. Kuulostaapa niin hyvältä, etten malta olla tohkeilematta sitäkään, että nyt asunto on oikeasti meidän. Aikuisten oikeasti – ja olin päättänyt, että tuota ilmausta en käytä enää ikinä. Maanantain pankkiasiointi kesti puolitoista tuntia ja seisoi siinä pari minuuttia isot rahat minunkin tililläni. Omistamisen makuun kun päästiin, hääti Nekku tänään ensi töikseen vuokralaisen. Oltiin sovittu, että hän hoitaa kaikki tunnepitoiset kohtaamiset. Minä puolestani soitin sitten maailmankaikkeuden monotonisimmalle isännöitsijälle, joka innostui sentään vähän, kun kerroin minne uuden yhtiövastikelaskun voi laittaa. Kaveri sattuu muuten isännöimään nykyistäkin asuntoani. Verokortti menee itselläkin aika lailla uusiksi, kun tuli saatua juuri vuoden apuraha (verotonta tuloa), jolle jään nykyisestä työsuhteestani kesällä. Nyt on rahat niin sekaisin, ettei tiedä onko rikas vai köyhä. Kumpikohan?

Ikävä vuokraemäntä

2008-03-18T20:17:00.003+02:00

Soitin tänään vuokralaiselle (iik). Jännitti. En ole aiemmin ilmoittanut kenellekään irtisanomisesta. Ilmoitin myös uuden tilinumeron, jolle vuokran voi tästedes maksaa. Sovimme, että vien kirjallisen irtisanomisilmoituksen torstaina. Kirjoitin sen ilmoituksen äsken, ja siitä tuli oikein pätevän näköinen. Tulisikohan minusta isona byrokraatti? Aina olen kyllä tykännyt kaikenlaisten lomakkeiden täyttelystä ja papereiden pyörittelemisestä.

Lisää seuraa huomenna, kun teen retken verovirastoon. Verokortti mennee uusiksi vuokratulojen ja ensiasunnon ostajalle myönnettävien korkovähennyksien vuoksi (ja ansiosta). Viime viikolla kävin jututtamassa ystäväämme Kelaa, ja hän sanoi, että saan asumislisää vielä niin kauan kuin asun vuokralla, vaikka meillä oma asunto onkin. Huh sentään. Opintotukikuukaudet tosin vetelevät jo muutenkin viimeisiään, eli muunlaiseen leivänsyrjään olisi syytä tarttua entistä tiukemmin.

Ensi viikolla onneksi alkaa toinen työ (tämänhetkisen työni lisäksi). Uudesta verokortista huolimatta sivutoimesta perittävät prosentit saavat hymyn hyytymään. Mutta rahaahan se on vähäkin raha. Ei näköjään muu enää pyörikään mielessä, kun on tätä maallista mammonaa näin suunnattomasti kertynyt.

Koti-ikävä

2008-03-17T20:24:00.005+02:00

Nyt on kauppakirja plakkarissa. Välittäjä kahvitti sekä myyjän että meidät ja pankkitäti siirsi rahat ja laittoi osakekirjan talteen. Se osakekirja olikin hieno, joskin vähän hapristunut. Malliksi sitä vähän aikaa saimme pidellä käsissämme. Ja J. sai häviävän pienen hetken ajan olla rikas; seuraava tiliote täytyy tulostaa todisteeksi. :)

Onnitteluja sateli puolin ja toisin, tosin myyjän silmät vähän kostuivat, kun joutui lapsuuden kodistaan luopumaan. Itse hän ei enää siinä asunut, mutta muistoja asunnosta oli kertynyt. Me ostajat kävimme jälkeenpäin vielä viinillä/oluella juhlistamassa tapahtunutta.

Huomenna pitää soittaa vuokralaiselle ja kysyä, milloin voimme käydä viemässä irtisanomiskirjeen (tunteelliset asiat kuulemma jäävät minun hoidettavikseni). Aion myös samalla tarjota omaa yksiötäni uudeksi kodiksi, se kun on edullinen ja keskustassa sekin.

Äh, pääsisipä jo muuttamaan.

Paikat remonttiin

2008-03-13T09:40:00.006+02:00

Tuolla ensimmäisessä postauksessa jo vihjailimmekin pintaremontista. Koska olen asioiden edelle menevä intoilija ja suunnittelija, niin remontti on tietenkin jo melko pitkälle mietitty.

Aiomme aloittaa ylhäältä käsin eli maalaamme ainakin makuuhuoneen ja vessan katot. Makuuhuoneen siksi, että siellä on kummallinen leikkaan-kattoon-suuren-reiän-ja-paikkaan-sen-huomaamattomasti -kohta keskellä kattoa. Vessan katon on joku käsistään kätevä remonttireiska maalannut autotallistaan löytämällä maalilla, joka ei tietenkään ole katossa pysynyt.

Kunhan katoista on selvitty, siirrymme seinien pariin. Olohuoneen ihastuttava 60-luvun kohokuvioinen muovitapetti saa väistyä (miten helpolta se tässä kuulostaakaan) uuden tieltä, ja makuuhuoneenkin seinät laitamme uuteen uskoon. Makuuhuoneessa tosin on suhteellisen siisti valkoinen paperitapetti, jonka voisi säilyttääkin. Haluamme kuitenkin väriä yhdelle seinälle, ja vanha tapetti saattaa toisilla seinustoilla alkaa näyttää nuhjuiselta. Tapetin kohtaloa on mietittävä tarkemmin sitten, kun remontti käy ajankohtaisemmaksi.

Asunnon lattioita peittää tällä hetkellä muovimatto, joka ei sekään ole pahan värinen. Maton päälle laitamme kuitenkin koivuparkettia, mattohan säilyy siellä alla, jos joku muovi-intoilija sen myöhemmin haluaa kaivaa esiin. Vanhoja lattialistoja suren jo etukäteen, sillä niitä tuskin pystyy säilyttämään. Sama huoli kohdistuu kynnyksiin, joihin tosin liittyy muitakin ongelmia (joista lisää myöhemmin).

Kun muut huoneet on saatu kuntoon, alamme miettiä keittiötä. Laitamme sen kokonaan uusiksi, sillä 70-luvun ruskeat kaapinovet ja välitilan vielä ruskeammat laatat eivät istu asuntoon eivätkä meidän makuumme. Emme kuitenkaan halua rynnätä remontoimaan sitä suin päin, vaan haluamme ensin asua kodissamme vähän aikaa ja kuulostella. Keittiön kun pitäisi olla sekä edullinen että hyvännäköinen ja toimiva.

Vaikka emme ole vielä ehtineet miettiä huoneiden tai keittiökalusteiden väritystä tai muita yksityiskohtia, meillä on selkeä visio eteisestä. Itse asiassa tiesimme, minkälainen tulevan kotimme eteisestä tulee, ennen kuin päätimme ruveta etsimään asuntoa. Jostainhan sitä on lähdettävä.

Silmät on sielun mikro

2008-03-12T22:11:00.009+02:00

Keittiö on monen luolan se "kaikkein pyhin" - paikka jossa "the magic happens". Herkkuruuan valmistukseen käytetään jos jonkinlaista häräkettä ja relettä. Usein tarvitaan leivänpaahdinta (jossa on sulatustoiminto), espresso- ja tavan kahvinkeitintä, vatkaimia, jääkaappeja, helloja sun muita. Tärkein kaikista on kuitenkin mikro.

Mikro on kaltaiselleni city-ihmistyneelle metsän pojalle kuin toinen äiti. Moni luulisi jo tähän ikään mennessä ihmisen oppineen tekemään itse ruokansa. Vaan ei. Nykyinen huolehtivainen kakkosmutsini huomauttaa tarvittaessa asiattomasta ulkoasustakin. Stokkalta alennuskuponkeja vekslaten nimittäin on perhepiiriimme asettunut OBH Nordica -niminen äiti, mikro, jonka julkisivu on pinnoitettu hopeapeilillä. Jotta ostosten kokonaissumma karkauspäivänä nousi yli vaaditun 100 euron, tarttui mukaan myös pannunalunen - tarpeellinen sekin etteivät mikron antimet polta pöytään reikää.

Uudessa mainiossa mikrossa on oikein grillitoimintokin (mikä lienee?). Kaikki perusmikrotaiat onnistu(ne)vat myös. Asensin sen nykyiseen luukkuun paikoilleenkin ja hyvältä näyttää. Varsinkin jos ei ole krapula. Ainoa haittapuoli on, että jääkaapin päällä sijaitsevaan mikrokoloon ei näytä saavan virtapiuhaa, joten testaamaan lämmitysominaisuuksia en vielä ole päässyt. Tärkeämpäähän kuitenkin on, että mikro on oikealla korkeudella.

Tänään oli plussaa ulkona. Nyt jos pakastuu, menevät jalkakäytävät huomenna mikrojäähän.

Tällainen se nyt on

2008-03-12T10:22:00.008+02:00

Ja mitä sillä rahalla oikein saa? Jos joku ei nyt vielä ole kuullut tai kuulemaansa ymmärtänyt, niin meidän uusi koti on ihana. Eli ihq (omg lol). Asuntoa etsiessämme etenkin minua muistettiin jatkuvasti muistuttaa siitä, että asunnon tulee olla myös sijoituskohde (kun emme varmaan koko elämäämme tässä nimenomaisessa asu). Silti olen edelleen sitä mieltä, että asunnossa tärkeintä on se, että se tuntuu kodilta.

Tuleva kotimme on vuonna 1953 rakennetun keltaisen kolmikerroksisen kivitalon ylimmässä kerroksessa. Talo on aivan keskustassa, mutta silti kotikatumme on rauhallinen. Kun menimme katsomaan asuntoa ensimmäisen kerran, jo pihalla tuli kotoisa olo. Rappukäytävässä mieltämme ilahduttivat kynnysmatot ja kukkaruukku palopostissa.

Asunnossamme on tilaa 58 m², ja pohjaratkaisu on varsin käytännöllinen. Kaikki huoneet ovat mukavan kokoisia ja säilytystilaakin on riittävästi. Myös neliön muotoinen eteinen, josta on käynti, ja ennen kaikkea ovi, jokaiseen huoneeseen, on käytännöllinen. Samanlaista käytännöllisyyttä kaipaisi muuallekin tupakeittiöiden ja huoneen kokoisten vessojen 2000-luvulla.

Eniten tätä edellä peräänkuulutettua kodinomaisuutta kuitenkin luovat vanhan asunnon betoniset ikkunalaudat, seinään upotetut komerot ja muut ajalle tyypilliset ratkaisut. Kotiamme ei ole innostuttu kuorruttamaan lastulevyillä ja lateksilla, ja hyvä niin.

Annan toisten mä talletella suuret setelit

2008-03-11T10:46:00.003+02:00

Eilen siis kävimme pankissa. Pankki-ihmiset olivat suopeina sitä mieltä, että olemme kansalaisina tarpeeksi kunnollisia velkaantumaan, vaikka itselläni ei työsuhdetta olekaan. Satunnaisia ja osa-aikaisia töitä toki opiskelun ohessa teen, ja se tuntui riittävän. Kaipa ne pisneksen päälle ymmärtävät kuitenkin, koulutetut rahahenkilöt.

Päätimme jo aikaisemmin, että otamme lainaa vain asunnon kauppahinnan verran. Remonttia varten sitten yritämme välillä jotain laittaa sukan varteen. Tai no, säästötili varmaan on se turvallisempi vaihtoehto. Remontti tai muuttopuuhat eivät kuitenkaan vielä ole ajankohtaisia, sillä asunnossamme on vuokralainen, jonka lähtöä odotellessa on hyvää aikaa suunnitella ja säästää.

Niin, ja asuntohan ei edes vielä virallisesti ole meidän. Kaupat tehdään 17. päivä, ja meille kämppä siirtyy huhtikuun alusta. Oma vuokrasopimuksenikin on voimassa kesäkuun alkuun. Suopeat pankki-ihmiset olivat onneksi myös sitä mieltä, ettei meidän tarvitse lyhentää lainaa ennen kuin olemme itse päässeet asuntoomme muuttamaan. Toki käytämme lyhennyksiin kaiken ”ylimääräisen” (eh hee), jo ennen sitä.

Näin sitä nyt sitten aikuistutaan.

Tulkoon koti

2008-03-10T22:26:00.007+02:00

Tulipa otettua lainaa. Pirun paljon lainaa.

Kuukausi sitten aloimme etsiä itsellemme asuntoa keskustasta. Kymmenkuntaa luukkua tuli käytyä kummeksumassa ja yksi tarjouskin jo tehtiin. Yhdestä asuntonäytöstä kotiin kävellessämme näimme hienon keltaisen 1950-luvun talon, ja tuli siinä ääneenkin toivottua, että olisipa siitä asunto myynnissä. ”Mennään koputtelemaan oville myisikö kukaan!” Muutaman viikon kuluttua netistä löytyi ilmoitus: kaksio kyseisestä talosta, kunto ”tyydyttävä”. Taloyhtiö oli velaton ja kaikki suuret remontit oli tehty. Asuntoesittelyssä kolmannen kerroksen asunto lumosi meidät, ja ”tyydyttävä” kuntokin osoittautui vain pintaremontin tarpeeksi. Tarjous kelpasi ja nyt on unelma ostettu.

Lähtötilanne on siinä mielessä kiitollisen tasapainoinen, että kaksikkomme kauniimpi osapuoli on yltiöoptimisti kun taas nuori herra on enemmän realisti (pessimisti). Yhteinen asuntolaina kun vaikuttaa nykyisin olevan sitovampi kuin aviovala papin aamenella.

Tulipa mentyä naimisiin.

Nekku & Jouhannes